Arktinenpuutarhamopsi osa 2.

Teksti ja kuvat: Jussi Ingervo

Kesäkuussa 2018 tehtiin seuraava havainto Hämeenkosken Hyväneulassa: erään yksityispihan lasten uima-altaassa nähtiin kuumissaan oleva eläin viilentämässä itseään istuen vedessä. Tuolloin lämpötila oli yli +20 C-astetta. Paikallisten ihmisten ottamassa kuvasarjassa näkee, kuinka kieli vähitellen vetäytyy suuhun viilentymisen edistyessä. Näyttää siltä, että eläin on oppinu hyödyntämään vettä kesäisessä lämmönsäätelyssään.

Samana vuonna tehtiin vielä kaksi havaintoa. Elokuun lopussa nähtiin eläin taas syömässä villiyrttejä.Toiminnan arvellaan liittyvän arktisten mopsien tarpeeseen valmistautua tulevaan ankaraan talveen. Karhujen tapaan niiden on hankittava riittävä rasvakerros sekä tankattava elimistön vitamiini- ja hivenainevarastot.

Syyskuun loppupuolella Hollolassa eräässä kotitarvepuutarhassa otettiin kuvia kurpitsoja keoksi keränneestä ja niitä ahmivasta eläimestä. Kuvaaja nimitti otusta ruttunaamaiseksi pikku nalleksi, jolla oli kippurahäntä. Eläin näyttää tuolloin siirtyneen villiyrttien syömisestä toden teolla kasvattamaan vararavintovarastojaan ankaran talven varalle. Se on ryhtynyt etsimään energiapitoisia ravinnonlähteitä.

Tämä kuvasarja paljastaa harvoin nähdyn tapahtuman. Arktinenpuutarhamopsi on löytänyt kottikärryyn kerättyjä kurpitsoja, joiden öljypitoisia siemeniä se himoitsee.

Hypättyään kärryyn se nuuskii tarkkaan ja toteaa tarkan vainunsa avulla, että siementen öljypitoisuus on riittävä siihen, että niihin kannattaa käyttää aikaansa. Yksi kerrallaan se siirtää kurpitsat valitsemaansa paikkaan ryhtyäkseen syömään niitä.

Suomessa tehdyt havainnot tulivat espanjalaisen eläintieteilijän Don Doguillon tietoon. Hän oli yhteydessä Pugsfordin yliopiston professoriin Carlin Pugstoneen. He esittivät joulukuussa 2018, että kyseessä saattaisi olla euroopanvillimopsin (Canis mopsus ssp. europeus) ennestään tuntematon sukulainen. Pugston ehdotti sille nimeä arktinenpuutarhamopsi (Canis mopsus ssp. arcticus f. hortus).

Myöhemmät havainnot vahvistivat käsitystä kauan piilossa pysytelleestä endeemisestä villimopsilajista, joka esiintyy harvinaisena päijät-hämäläisissä metsissä. (Pugston 2024, 17.)

Professori Pugstonin julkaistua epäilynsä arktisenpuutarhamopsin (Canis mopsus ssp. arcticus f. hortus) esiintymisestä Päijät-Hämeen jylhissä metsämaisemissa kului lähes vuosi, ennen kuin eläimestä tehtiin seuraava havainto. Vihdoin syyskuun alussa 2019 tallentui riistakameraan ainutlaatuista materiaalia.

Arktinenpuutarhamopsi oli ruokailemassa rantapuuston alla. Se söi lehtikuusentatin (Suillus grevillei) itiöemiä. Lajille tyypilliseen tapaan se oli kasvattamassa rasvakerroksia talven kylmien ja niukkaravintoisten kuukausien varalle.

Havainto käynnisti uudelleen keskustelun puutarhamopsien alkuperästä. Venäläiset tutkijat pitävät sitä siperianmopsin (Canis mopsus ssp. sibiricus) lehtoympäristöihin sopeutuneena muotona (мальчик-мопс , 2019, 4-5.), kun taas Euroopassa vallalla olevan käsityksen mukaan se on euroopanmopsin (Canis mopsus) arktinen alalaji (Pugston 2024, 17.) Riistakameratallenteen nähtiin tukevan käsitystä itäistä alkuperästä.

Lehtikuusentatti esiintyy mm. siperianlehtikuusen (Larix sibirica) mykoritsasienenä ja näin ollen sen levinneisyysalueen painopiste on idässä, Siperiassa. Arktinenpuutarhamopsi näyttää mieltyneen lehtikuusentattiin (Suillus grevillei), mikä saattaa olla viite sen itäisestä alkuperästä. Toistaiseksi käsitys alkuperästä on vielä arvelua, sillä puutarhamopsien luiden säilyneitä fossiileja ei ole löydetty ja paleontologit saavat jatkaa ponnistelujaan hypoteesin todistamiseksi.

Lähteet:

мальчик-мопс, A. 2019. О систематике мопса. Извещения Российского зоологического общества от 5/2019. Типография Санкт-Петербургских научных обществ. Санкт-Петербург.

Pugston, C. 2024. Observations on an endemic canine animal in Päijät-Häme. Annales zoologiae Britannicae vol. 47. 348-351. Canisoppidum: Pugsford Press.