Arktinenpuutarhamopsi Osa 5
Teksti ja kuvat: Jussi Ingervo
Aivan joulukuun lopussa tehtiin vuoden 2020 viimeinen havainto. Poiketen siperianmuumeista (Mumius sibiricus) esimerkiksi karhu (Ursus arctos) ja mäyrä (Meles meles) vajoavat talviuneen, eivätkä syvään talvihorrokseen, koska niiden ruumiinlämpö pysyy melko tasaisena. Myös arktinenpuutarhamopsi (Canis mopsus ssp. arcticus f. hortus) viettää talven energiaa säästävässä talviunessa, josta se tuon tuostakin herää puolustamaan reviiriään.
Onnistuimme kuvaamaan tällaisella reviirin rajojen tarkastuskierroksella olevaa arktistapuutarhamopsia. Sen reviirille oli ilmestynyt suuria, viisi kertaa sen omien jälkien kokoisia käpälänjälkiä. Pelottomasti arktinenpuutarhamopsi lähtee kiertämään polkujansa, tarkkaan vainuten tunkeilijan ja jättäen huolellisia hajumerkkejä omasta läsnäolostaan ja omistusoikeudestaan tähän osaan ikimetsää, jossa sen pesä on.
Salaperäisten suurien jälkien jättäjä jäi kuvausryhmälle epäselväksi. Jäljet muistuttavat paljon sukupuuttoon kuolleiden sapelihammaskissan (Smilodon fatalis) ja Mastodonttimopsin (Mopsus giganteus) fossiilistuneita jälkiä. Elääkö Päijät-Hämeen syvissä ikimetsissä sukupuuttoon kuolleina pidettyjä lajeja?
Vuoden 2021 aikana ei arktisestapuutarhamopsista (Canis mopsus ssp. Arcticus f. hortus) tehty kuin kolme havaintoa. Vuoden lopusta muodostui kuitenkin paleontologisesta näkökulmasta varsin merkittävä.
Huutikuun puolivälissä 2021 tehtiin ensimmäinen havainto. Ilmojen lämmetessä arktinenpuutarhamopsi (Canis mopsus ssp. Arcticus f. hortus) oli aktivoitunut talven puolihorroksesta ja lähtenyt aktiivisesti etsimään ravintoa. Se oli siirtynyt vesistöjen rannoille vaanimaan muuttomatkalla levähtäviä muuttolintuja, etenkin hanhia, jotka olivat asettuneet viime vuosina sen elinalueille. Kuvaaja havaitsi päijät-hämäläisen järven rantavedessä kahlaavan arktisenpuutarhamopsin, joka oli tullut tarkkailemaan saalishanhien liikkeitä saadakseen kokonaiskuvan tilanteesta.
Myöhemmin sen nähtiin vaanivan rantapuiden lomassa valmiina hyökkäämään liian lähelle tulevien lintujen kimppuun. Rantametsiköstä löytyneiden hanhien jäänteiden määrästä voitiin päätellä, että luonnonvarainen arktinenpuutarhamopsi syö 1-2 hanhea päivässä. Sen ruokahalu onkin huomattava ja olisi suotavaa, että erittäin uhanalainen endeeminen mopsilajimme saataisiin elvytettyä. Tätä nykyä populaation arvioidaan olevan vain muutamia kymmeniä pesiviä pareja. Jos arktinenpuutarhamopsikanta elpyisi riittävän suureksi ja elinvoimaiseksi populaatioksi, se olisi merkittävä tasapainottaja nykyisin voimakkaasti leviävälle valkoposkihanhikannalle. Havainnot antavat tukea sille, että tämä uljas mopsilaji omaa riittävästi sopeutumiskykyä saalistamiseen urbaaneilla puistoalueilla, joilla valkoposkihanhi (Branta leucopsis) koetaan ongelmaksi. Olisikin äärimmäisen tärkeää, että luonnonsuojelujärjestöt ja asianomaiset viranomaiset heräisivät suojelutyön resurssien kohdentamiseen tämän kansallisen aarteen suojelemiseksi ennen kuin on liian myöhäistä.
Heinäkuun loppupuolella 2021 Päijät-Hämessä tehdyt havainnot arktisenpuutarhamopsin (Canis mopsus ssp. arcticus f. hortus) käyttäytymisestä herättivät suurta mielenkiintoa mopsikologien keskuudessa. Käsitykset sen asemasta ekosysteemissä oli uusien havaintojen perusteella arvioitava uudelleen. Myös tiedot ruokavaliosta ja ravinnonlähteistä oli päivitettävä vastaamaan havaintoaineistoa. Uudet havainnot runsaasta ruohokasvien syömisestä ja rauhanomaisesta rinnakkaiselosta jäniseläinten, kuten jäniksen (Lepus timidus), rusakon (Lepus europaeus), kaniini (Oryctolagus cuniculus) ja jäniinin (Lepus ineptias) kanssa, sekä jäniseläinten papanoiden intohimoinen syöminen ovat johtaneet Pugsfordin yliopiston mopsikologian professori Pugstonen esittämään teorian sekaruokaisesta arktisestapuutarhamopsista, joka hankkii jäniseläimen papanoita syömällä tarpeellisen bakteeriflooran mahaansa, jotta se pystyy hajottamaan ruohon selluloosaa ja käyttämään sitä jäniinin tavoin ravinnokseen. Tällainen sopeuma laajentaa ruokavaliota ja parantaa lajin selviytymismahdollisuuksia ankarissa arktisissa luonnonoloissa. Havainnot tuovat esiin usein unohdetun seikan; evoluutio ei ole vain kilpailua ja taistelua, vaan yhteistyöllä ja jopa symbioottisilla suhteilla on myös suuri merkitys lajien menestykselle (Pugston 2021, 14-15).
Lähteet
Pugston, C. 2021. The importance of the bacterial flora of the lagomorph digestive tract for the metabolism of Canis mopsus ssp. arcticus f. hortus. An observational theory of the canine using cellulose for nutrition.