Arktinenpuutarhamopsi Osa 3.
Teksti ja kuvat: Jussi Ingervo
Vuosi 2020 oli tutkijoille onnekas. Huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun oli kertynyt yhdeksän havaintoa arktisestapuutarhamopsisita (Canis mopsus ssp. arcticus f. hortus). Havainnot valottivat eläimen tyypillisiä käyttäytymismalleja. Ne avasivat myös ymmärrystä joihinkin ikivanhoihin päijät-hämäläisiin sanontoihin, joiden tulkinta oli ollut vaikeaa.
Vuoden kulkuun ja ajanlaskuun liittyvä sanonta - ”Kun kippurahäntä käy kukkien vahtiin, on kahdeksan viikkoa juhannussahtiin” - kertoo kevään ensimmäisten kukkien houkuttelevan arktisenpuutarhamopsin esiin huhtikuun puolivälissä.
Myös eläimen harvinaisuus on tehnyt siitä kansan silmissä erityisen metsänkuninkaan Tapion oman eläimen, jonka metsästämistä oli tuskin pidetty suotavana. Sen ilmestyminen kukkiville paikoille nähtiin olevan merkkinä paikan pyhästä luonteesta. ”Metsän pieni kukkaisotso Tapion tarhoja vahtii”. Toisaalta rehevät lehtomaisemat olivat myös otollisia viljelymaita ja se ymmärrettiin hyvin:
”Missä Tapion kippurahäntä, siell’ on viljava vainio, jalka on otsolla lyhyenläntä, vaan maa sen alla mainio ”. (Venkolahti 1901, 28-29).
Arktinenpuutarhamopsi (Canis mopsus ssp. arcticus f. hortus) eroaa Arktisesta mopsista (Canis mopsus ssp. arcticus) erityiseti käyttäytymisensä osalta.
Se hakeutuu mielellään saalistamisen ja muun ravinnon etsimisen lomassa lepäilemään lehtomaisiin metsiin ja puutarhoihin. Keväisin sen saattaa löytää todennäköisimmin kukkivien kasvustojen lomasta nauttimassa auringon paisteesta.Myöhemmin, lämpötilojen noustessa, esim. puutarhasta raparperin (Rheum rhabarbarum) lehden alta.
Huomionarvoista on lekottelupaikan kasvillisuus, jossa on mm. sinivuokkoa (Hepatica nobilis) ja valkovuokkoa (Anemone nemorosa). Nämä puutarhakasvien kaltaiset kukkakasvit saavat arktisenpuutarhamopsin tuntemaan olonsa kotoisaksi. Sen on havaittu suosivan myös voimakastuoksuista näsiää (Daphne mezereum) ja tuomea (Prunus Padus). Myös kevätlinnunherne (Lathyrus vernus) ja juhannusruusu (Rosa spinosissima 'Plena', syn. Rosa pimpinellifolia 'Plena') olivat houkutelleet eläimen luokseen kevään ja alkukesän aikana. Kasvit selvästi miellyttävät sitä. Lajityypilliseen tapaansa se asettuu vartioimaan hienoa löytöään ja tarkkailee ympäristöään pää aivan kukintojen tuntumassa. Ilmeisesti käytös liittyy oman reviirin vartiointiin.
Milanon yliopiston tutkija, etologian tohtori Flora Carlinon tutkimukset ovat osoittaneet, että arktisellapuutarhamopsilla on voimakas suhde kaksisirkkaisiin, koppisiemenisiin kukkakasveihin, jotka houkuttelevat sen luokseen etenkin kukintavaiheessa.
Tiedetään myös havaintojen perusteella, että hemiboreaalisten metsien hedelmät – etenkin Rosaceae heimon kasvien – ovat arktisenpuutarhamopsin tärkeää ravintoa syksyisin, kun rasvapeitettä on kasvatettava talven varalle.
Tohtori Carlinon mukaan arktinenpuutarhamopsi merkitsee kukkia omaksi reviirikseen, pyrkien näin estämään muita koiraeläimiä hyödyntämästä runsaita kukkaesiintymiä. (Carlino 2019, 475-479).
Kevään ja alkukesän 2020 aikana tehtiin kaksi havaintoa lajin saalistustavoista ja ravinnosta. Keväiset riistalinnut, kuten rauhoitetut valkoposkihanhet (Branta leucopsis), herättivät arktisenpuutarhamopsin (Canis mopsus ssp. arcticus f. hortus) metsästysvaistot. Se ajoi hanhet veteen ja tavoitteli niitä kahlaamalla. Kylmä vesi ei sitä haitannut, sillä se on täysin sopeutunut arktiseen ilmastoon. Lajin ominaispiirteisiin näyttääkin kuuluvan kesäisin runsas vilvoittelu vedessä ilman lämpötilan noustessa ja saadessa paksun ja tiheän turkin omaavan eläimen tuntemaan olonsa tukalaksi.
Myöhemmin ilmojen lämmittyä siirtyy arktinenpuutarhamopsi rannoille ja rantakosteikkoihin etsimään monenlaista ravintoa, jota Vesijärven rannoilla Päijät-Hämeessä on runsaasti tarjolla. Pienet nisäkkäät, linnut, sammakkoeläimet ja hyönteiset ovat sen tärkeää ravintoa. Se liikkuu aamu- ja iltahämärässä kulkien tuttuja saalistuspolkujansa tarkasti vainuten mahdollisia aterioita. Välillä se asettuu lepäilemään ja jatkaa taas kahlaten matalissa rantavesissä.
On epäselvää, saalistaako se myös rantavesistä kaloja, mutta ainakin se katsoo tarkkaavaisesti vettä, välillä sammuttaen janoaan. Mopsikologien kesken on ollut vilkasta keskustelua ja väittelyä asian tiimoilta.
Kahlaaminen keskittyy etenkin lämpimään vuodenaikaan ja se saattaa olla keino helpottaa oloa liian kuumina päivinä. Sen erittäin lämmin turkki on sopeuma arktisiin oloihin ja kesäisin se on tukalan lämmin. Tulevaisuudessa tullaan näkemään, joutuuko arktinenpuutarhamopsi siirtymään pohjoisemmaksi kesien lämmetessä ilmastonmuutoksen edetessä. Havainnoitu urospuolinen yksilö elää aivan levinneisyysalueensa etelärajoilla Päijät-Hämeessä.
Lähteet:
Carlino, F. 2019. La relazione di un piccolo canide artico con le piante della famiglia delle Rosaceae. Pubblicazioni dell'Istituto di Etologia Ambientale di Milano vol 58. 475-479. Stampa Scientifica Milano.
Venkolahti, E. 1901. Wanhoja sanontoja ja kansanwiisautta Päijät-Hämeen salomailta. SSK julkaissuja 28 ½. Werneri Borgströmin kirjapaino Oy, Helsinki.
