Arktinenpuutarhamopsi
Osa 6.
Teksti ja kuvat: Jussi Ingervo
Piirros: Karoliina Ingervo
Vuoden 2020 viimeisinä päivinä Puxgsfordin yliopiston mopsikologian osaston retkikunta, joka oli tutkimassa arktisenpuutarhamopsin (Canis mopsus ssp. arcticus f. hortus) käyttäytymistä, teki erikoisen jälkilöydön. Lähes vuotta myöhemmin löydettiin uusia, muutaman päivän ikäisi jälkiä.
Professori Pugston, Puxgsfordin yliopiston mopsikologian osaston johtaja, on tutkinut vuoden 2020 jälkilöydöstä tehtyjä valoksia ja verrannut niitä fossiloituneisiin mastodonttimopsin (Mopsus giganteus) jälkiin. Saatuaan tiedon uudesta löydöstä professori Pugston sanoi olevansa lähes varma, että mastodottimopsi on säilynyt reliikkilajina jossakin Päijät-Hämeen ikimetsissä ja arkana ja harvalukuisena populaationa on onnistunut pysymään piilossa ihmisiltä.
Mastodontti mopsia on pidetty sukupuuttoon kuolleena lajina. Se eli Itä-Siperian tundra-alueilla 3 miljoona – 10 000 vuotta sitten. Se oli ulkonäöltään jokseenkin arktisenpuutarhamopsin näköinen, mutta kooltaan vastasi harmaakarhua. Jos osoittautuu, että Pugston on oikeassa, on kyseessä suurin biologian alan sensaatio sitten varsieväkalan (Latimeria chalumnae) löytymisen.
Kuvassa on rinnakkain arktisen puutarhamopsin (Canis mopsus ssp. arcticus f. hortus) ja oletetun mastodonttimopsin (Mopsus giganteus) jäljet.
Yllättäen vuoden 2021 ja 2022 vaihteessa tehtiin Wienin yliopistossa sensaatiomainen käärölöytö, joka mullisti käsityksemme esihistoriasta; se valaisi ihmisen, mastodonttimopsin ja kirjoitustaidon historiaa.
Mopsia ei yleensä pidetä työkoirana. Käsitys on kuitenkin osin väärä. Wienin egyptologisen museon papyrusmopsit tekevät korvaamattoman arvokasta työtä museon konservointiosastolla. Vanhat nahkaiset kirjoituskääröt ovat yleensä löydettäessä vuosisatojen – jopa vuosituhansien – kovettamia, eikä niitä voida avata ennen kuin ne on pehmitetty. Nämä verrattomat eläimet osaavat pehmittää rullat tavattoman hienostuneesti ja varoen niin, ettei yksikään merkki katoa. Näin saadaan tallennettua menneiden sukupolvien arvokkaita muinaisia tekstejä tutkijoiden käyttöön.
Wienin egyptologisen museon papyrusmopsit ovat onnistuneet avaamaan vahingoittamatta Taka-Dagestaniasta, varhaisten Cro-Magnonin ihmisten asuttamasta luolasta löytyneen ns. ”luolamiesten käärön”. Käärö löydettiin vuonna 2007 luolassa tehdyissä kaivauksissa. Se oli säilötty saviruukkuun, joka oli suljettu pihkalla tiivistetyllä puukannella. Villimammutinnahkainen käärö on ajoitettu radiohiilimenetelmällä 15 000 vuoden ikäiseksi. Käärön julkistamistilaisuudessa papyrusmopsit saivat herkkuja ja erityisen paljon rapsutuksia kutsuvierailta.
Käärössä on hämmästyttävän hyvin säilynyttä, hiilellä tehtyä piirtokirjoitusta. Siinä on kuvaus yrityksestä metsästää luolassa oleva mastodonttimopsi. Metsästysretki päättyy heimon johtajan menehtymiseen. Käärö on kätketty huolella ja sillä arvellaan olevan uskonnollinen merkitys. Tuliko mastodottimopsista ja sen luolasta heimolle tabu? Mikä oli ihmisen ja mastodonttimopsin suhde ja miksi mastodonttimopsi kuoli sukupuuttoon? Käärö herättää lukemattomia kysymyksiä mm. suurten maanisäkkäiden häviämisen syistä. Joka tapauksessa käärön löytyminen muuttaa käsityksemme kirjoitustaidon syntymisen ajankohdasta. Varsinainen kirjoitustaito on n. 5000 vuotta vanha. ”Luolamiesten käärö on sarjakuvanomasta kerrontaa ja on kuvakirjoitusta edeltävä vaihe kirjoitustaidon kehityksessä.
Puxgfordin yliopiston paleontologi Chris Mopshoud kommentoi löytöä. Hänen mukaansa se avaa uusia näkymiä mastodonttimopsin elämään. Piirtokirjoituksesta käy selvästi ilmi mm, että ne asuivat luolakarhujen tavoin luolissa.
