Atopia ja allergia koiran hyvinvoinnin uhkana
Osa 2.
Teksti: Nella Lämsä
Valokuvat: Nella Lämsä ja Krista Heikkinen
Osallistuin 16.11.2023 Suomen Kennelliiton järjestämään Agria-webinaariin, jossa eläinlääkäri Nina Mahlanen luennoi koirien atopiasta ja allergioista. Kennelliitto on antanut luvan käyttää luennon aineistoa lähdemateriaalina tässä artikkelissa.
Edellisessä lehdessä julkaisimme artikkelin, missä kerrottiin ihon toiminnasta sekä korva- ja tassutulehduksista. Tässä artikkelissa pureudumme koiran atopiaan ja allergioihin.
Atopia ja allergiat
Atopia on geneettisestä taipumuksesta aiheutuva tulehduksellinen ja kutiseva allerginen ihosairaus, jonka aiheuttaa ongelmat ihon suojamekanismissa ja immuunipuolustukseen vaikuttavissa geeneissä. Atopiasta ja allergioista kärsivillä koirilla on taipumus muodostaa IgE-tyypin (immunoglobuliini E) vasta-aineita ympäristötekijöitä kohtaan.
Atopia on monimutkainen, kompleksinen ja todennäköisesti monen eri geenin aiheuttama polygeeninen sairaus. Koira perii riskin muodostaa atooppinen oireisto.
Perimä ei kuitenkaan määrittele sitä, sairastuuko koira atopiaan. Sairastumisriski on olemassa, jos koira on perinyt tarvittavan geenistön vanhemmiltaan. Atopian oireita voidaan hallita, mutta valitettavasti atopiaa ei voida parantaa.
Genotyyppi todennäköisesti vaihtelee rodusta ja populaatiosta toiseen. Tämä näkyy atopian fenotyypissä eli ilmiasussa: atopia saattaa näyttäytyä erilaisena eri roduissa.
Hyvin yleinen harhakäsitys on, että iho-ongelmista kärsivä koira on allerginen jollekin ruoka-aineelle. Puhtaasti ruoka-aineallergian takia ihostaan oireilevat koirat ovat aika harvinaisia: n. 10 % iho-oireisista koirista on ruoka-aineallergikkoja. Nämä yksilöt ovat yleensä niitä, joilla on usein iho-ongelmien lisäksi myös ruuansulatuskanavan oireita.
Atopia on monisyinen sairaus eli sen syntyyn vaikuttavat monet tekijät. Jo edellä mainitun genetiikan lisäksi ympäristö ja elämäntapa voivat vaikuttaa atopian syntyyn. Tästä on jonkun verran tutkimuksia, joiden tulokset ovat hyvin saman tyyppisiä kuin mitä ihmisillä on havaittu: esimerkiksi liiallisen puhtauden vuoksi yksilö ei pääse altistumaan riittävästi mikrobeille, jolloin immuunivaste ei kehity kunnolla. Myös mikrobistolla (ihon omalla asujaimistolla) on vaikutus atopiaan sairastumiselle: jos koiran iholla ei ole syntynyt taudinaiheuttajien lisääntymistä hillitsevää mikrobistoa, iho on alttiimpi tulehduksille.
Immuunivaste voi olla joko synnynnäinen tai hankittu. Synnynnäinen immuunivaste on osa genetiikkaa. Hankittu immuunivaste kehittyy altistumisen kautta eli minkä kaiken kanssa yksilö on ollut tekemisissä ja miten immuunivaste on päässyt kehittymään.
Yksi merkittävä atopiaan vaikuttava tekijä on ongelma puolustusvalkosoluryhmän eli th2-solujen toiminnassa: virheellinen toiminta johtaa inflammaatioon eli krooniseen tulehdukseen, joka taas johtaa ihon suojamekanismin vaurioon.
On mietitty paljon, voiko lääkityksillä olla vaikutusta allergian tai atopian puhkeamiseen etenkin pentuiässä. Nina Mahlasen mukaan voi olla, että pentuajan antibioottihoidot vaikuttavat atopian tai allergioiden puhkeamiseen. Juuri kun pentu on saanut emoltaan tarvitsemansa suojaavan bakteeri- ja hiivakannan, niin sitä ”sotketaan” antibiooteilla. Myös ihmisten kohdalla on mietitty sitä, kuinka paljon toistuvat antibioottikuurit vaikuttavat suoliston tai ihon mikrobistoon. Tätä mahdollisuutta ei siis voida täysin sulkea pois.
Atopia/allergiat ovat tavallisin syy kutinaan
Atooppisesti oireilevalla koiralla ensimmäinen oire on aina kutina. Jos ensimmäinen oire on rikkinäinen iho, on sen taustalla joku muu syy kuin atopia. Toki koira itse aiheuttaa ihon rikkoutumisen, jos kutina jatkuu pitkään ilman että siihen puututaan.
Atopiaa esiintyy maailmanlaajuisesti ja se on ehdottomasti yleisin ihosairaus koiralla: 10-20 % kaikista koirista on luokiteltavissa atoopikoksi. Joissakin populaatioissa prosenttiosuus on paljon korkeampi johtuen jalostuksen vaikutuksesta genetiikkaan.
Kliinisten oireiden kriteeristö diagnoosille
Ell Nina Mahlasen mukaan on olemassa tietty kriteeristö, jonka perusteella tehdään atopiadiagnoosi. Kriteeristössä on mm. tyypillinen esiintyminen ja oireet.
Atopian oireet alkavat tavallisimmin nuorella, täysikasvuisella koiralla ennen 3 vuoden ikää.
Atopiaa on todettu myös vanhemmilla koirilla, mutta näissä tapauksissa pääsääntöisesti syy on ollut se, että akuutteja oireita on hoidettu perehtymättä juurisyyhyn.
Atopiassa tulee hoitaa juurisyytä oireiden sijasta. Siksi iho-oireista kärsivä koira kannattaa aina viedä dermatologille eli iho-ongelmiin perehtyneelle eläinlääkärille.
Yksi kriteeri on se, että atoopikko elää pääsääntöisesti sisätiloissa. Tämä kertoo, mille koira altistuu sekä sen, millainen mikrobi- ja loisaltistus ympäristössä on. Lisäksi atooppinen kutina vastaa kortikosteroidilääkitykseen eli kutina loppuu.
Kutinan on myös oltava olemassa ennen ihon vaurioitumista. Ihomuutokset kehittyvät vasta, kun kutina on ilmentynyt eli koira vaurioittaa itse itseään, kun se yrittää itse käytettävissä olevilla keinoillaan ”hoitaa” kutinaa pois.
Atooppiset oireet alkavat etukäpälistä tai korvalehdestä kuitenkin niin, että korvalehden reunat ovat oireettomat.
Tämä kriteeri kuulostaa ehkä oudolta, mutta kyseinen oire erottaa atopian kapitartunnasta: kapi menee usein korvalehden reunaan siinä missä atooppinen muutos löytyy korvalehdestä, korvakäytävän suulta tai korvakäytävästä.
Atoopikolla lanneselkä on oireeton. Tämä kriteeri on ns. erotusdiagnoosi: alkuvaiheessa oireet ovat tietynlaisissa paikoissa, joihin selkä ei kuulu.
Jos oireet ovat kestäneet pitkään hoitamattomina ja hallitsemattomina, niin toki silloin iho-oireita voi olla myös selkäpuolella.
Tyypillisimmät allergeenit koirilla, jotka elävät sisätiloissa
Koirien yleisimmät allergeenit ovat pöly- ja varastopunkit, joista jälkimmäistä esiintyy kuivanappuloissa, mutta myös ympäristössä. On myös yksilöitä, joilla on muitakin positiivisia allergeenejä.
Näistä yksi on hilse. Koira voi siis allergisoitua ihmiselle: n. 10-15 % tapauksista on ihmisen hilseelle positiivinen. Myös kissan ja lintujen hilse ovat koiralle allergeenejä.
Koirien allergiaoireet voivat pahentua keväällä, kun siitepölyaika alkaa eli siitepölyallergia on koirienkin vitsaus. Sen sijaan homeille koirat ovat harvemmin allergisia vaikka tulos allergiatestissä voi olla positiivinen. Usein nämä ovat vääriä positiivisia, sillä kyseessä voi olla vain reaktio sen sijaan, että koira olisi homeallergikko.
Koiran tapa reagoida allergeeneihin
Koira ja ihminen reagoivat allergeeneihin eri tavalla. Esimerkiksi siitepöly saa ihmiset aivastelemaaan, nenän vuotamaan tai silmät punoittamaan. Koira ei reagoi allergeeneihin limakalvoillaan, sillä koiran hengitysteissä ja limakalvoilla on vähän mast-soluja (syöttösoluja), jotka meillä ihmisillä aiheuttavat limakalvo-oireet.
Koirilla ei ole allergista astmaa, ja myös konjunktiviitti eli silmän sidekalvotulehdus on harvinainen. Koira reagoi allergeeneihin ihon kautta.
Kun koira alkaa reagoimaan kutinaan joko nuolemalla, raapimalla, puremalla tai hankaamalla itseään, vaurioittaa se ihoaan. Tällöin kudosnesteet pääsevät pintaan, iho kostuu ja sen ph muuttuu, minkä johdosta iholla normaalisti asustavat mikrobit (stafylokokit ja malassezia-hiivat) pääsevät lisääntymään hallitsemattomasti. Koira siis itse aiheuttaa ihotulehduksen.
Atooppisilla koirilla on toistuvia stafylokokkitulehduksia, sillä atoopikoilla on huonosti toimiva soluvälitteinen immuunivaste, mikä mahdollistaa mikrobiston hallitsemattoman lisääntymisen. Staf. pseudintermedius kiinnittyy helpommin atooppisten koirien kuin terveiden yksilöiden ihoon. Myös Malassezia-hiivat lisääntyvät atooppisen koiran vaurioituneella iholla. Atoopikoilla on kohonneita IgE vasta-aineita myös Malasseziaa vastaan.
Esiintymisikä ja tyyppi
Yleensä atopia puhkeaa 2 kk – 9 vuoden iässä. 37 % tapauksista esiintyy ensimmäisen ikävuoden aikana ja 10 % alle 6 kk iässä.
Suurin osa eli 75 % tapauksista ilmenee 6 kk – 3 vuoden iässä. On hyvin harvinaista, että atopia puhkeaisi 7 ikävuoden jälkeen. Kuten aikaisemmin mainittu, näissä tapauksissa pääsääntöisesti syy on se, että on vain hoidettu akuutteja oireita. Varsinaista juurisyytä ei ole lähdetty selvittämään.
Jos alussa oireiden (kutina, ihovauriot) esiintyminen on kausittaista, hyvä diagnostinen apu on poissulkea ruoka-aineallergia: jos allergeeni on ruuassa, oireet ovat jatkuvia. Myös atooppisilla koirilla oireet voivat alussa olla kausittaisia: tilastollisesti näin on 42-75 % tapauksista. Kausittaisia oireita esiintyy etenkin varhaiskeväällä ja -syksyllä sekä jonkin verran (20 % tapauksista) talvella. Atopia muuttuu vähitellen jatkuvaksi 75-80 % koirista.
Atopialle alttiit rodut
Ell Nina Mahlanen on havainnut atopiaa etenkin noutajissa, terriereissä, paimenkoirissa ja pienissä valkoisissa kääpiökoirissa. Valitettavasti myös rakastamme rotu mopsi on päässyt mukaan tälle epätoivotulle listalle.
Cockerspanielit, bokserit, englannin setterit, englannin springerspanielit, karkeakarvainen kettuterrieri, saksanpaimenkoira, kultainennoutaja, irlanninsetteri, labradorinnoutaja, kääpiösnautseri, mopsi, skotlanninterrieri, valkoinen länsiylämaanterrieri, yorkshirenterrieri, mäyräkoirat, staffordshirenterrieri, amerikanstaffordshirenterrieri, englanninbuldoggi, ranskanbuldoggi.
Lista ei ole kattava, vaan perustuu ell Nina Mahlasen omiin kokemuksiin. Listalla rodut ovat satunnaisessa järjestyksessä.
Atopiassa ei ole havaittu selkeää sukupuolijakaumaa eli sukupuoli ei tässä sairaudessa ole merkittävä vaikuttaja.
Nuorella koiralla on vielä pitkä elämä edessä, joten on tärkeää saada atopia hallintaan koiran hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Nykypäivänä on myös olemassa lääkkkeellisiä hoitovaihtoehtoja, joilla voidaan helpottaa oireita. Näistä kerrotaan myöhemmin lisää tässä artikkelissa.Lisäksi ihon puhdistaminen on tärkeää: oireilevat iho-alueet pestään säännöllisesti, jotta saadaan vähennetyksi vahingollisten hiivojen ja bakteerien määrää. Joissakin tapauksissa voidaan myös käyttää kortikosteroideita paikallishoitona. Iholle laitettavat kosteuttavat tuotteet ovat käyttökelpoisia varsinkin silloin, kun koiraa joutuu pesemään kohtalaisen usein. Hyvän lisän antavat myös välttämättömiä rasvahappoja sisältävät paikallisvaleluliuokset, sillä ne tukevat ihon suojamekanismia.
Omega-3 rasvahapot eli kalaöljypohjaiset lisäravinteet ovat koiralle tärkeitä mm. tulehdusten hillitsemisessä. Kannattaa käyttää tuotteita, joiden omega-3 pitoisuus on mahdollisimman korkea, jotta sitä ei tarvitse litratolkulla annostella. Pakkauksen ohjeita tulee noudattaa.
Jos öljyn muodossa annettavat lisäravinteet aiheuttavat närästystä, niin silloin koiralle ei kannata antaa niitä suun kautta. On olemassa myös paikallisvaleluliuoksia, joita voi valella periaatteessa ihan mihin kohtaan koiraa vaan eli ei tarvitse laittaa juuri siihen oireilevaan kohtaan. Liuos kyllä leviää hyvin, jos sen laittaa vaikka selän päälle. Myös kuusenpihkatuotteet käyvät atooppisen koiran hoitoon, jos koira ei ole hartsiallergikko.
Monessa muussa immunologisessa sairaudessa sukupuolella on merkitystä mutta ei atopiassa. Myöskään steriloinnilla tai kastroinnilla ei ole vaikutusta atopiaan altistumiselle. Nartun juoksut ovat yksi sisäinen stressitekijä, joka voi edesauttaa atopian puhkeamista. Rodulle tyypillinen oirekuva on olemassa eli missä kehon osissa oireet kullakin rodulla esiintyvät. Yleisimmät esiintymisalueet ovat käpälät, naama, kainalot, takavatsa ja takajalkojen taipeet sekä korvien ja silmien ympäristö.
Iho-oireiden lisäksi atopia voi oireilla myös korvatulehduksina, furunkuloosina (tassutulehdus) tai pododermatiittina, joka on tassujen ihon ja sen tukikudosten tulehduksellinen tila.
Atopian/allergian hoito
Atopia vaatii aina yksilöllisen hoidon, jonka ensisijainen tavoite on estää oireiden paheneminen eli huolehditaan ihon suojamekanismien ja mikrobiston hyvinvoinnista. Tärkeintä on luonnollisesti identifioidun allergeenin välttäminen. Esimerkiksi pölypunkkiallergia-tapauksessa huolellinen siivoaminen vähentää allergeeniin altistumista: koiran peti ja pehmolelut on pestävä viikoittain 60 asteessa ja kuivattava kuivausrummussa, jotta saadaan vähennetyksi allergeenialtistusta.
Atoopikko tarvitsee kutinan ja inflammaation hillitsemiseen toimenpiteitä, joilla saadaan estetyksi tilanteen paheneminen. Etenkin nuorella, noin vuoden ikäisellä koiralla tärkein toimenpide on siedätys.
Jos yksilö vastaa ruokavaliohoitoon, tulee sitä luonnollisesti noudattaa. Vaikka ruoka-aineallergia on harvinainen syy atopiaan, niin se on aina mukana poissulku-diagnostiikassa.Iho-oireisille koirille määrätään aina eliminaatiodieetti, jotta voidaan sulkea pois se pieni porukka (10 % iho-oireisista koirista), jotka ovatkin ruoka-aineallergikkoja eivätkä atoopikkoja.
Välttämättömät rasvahapot ovat myös tärkeitä iho-oireiden hoidossa, ja niiden säännöllisellä käytöllä tähdätään siihen, että ihon suojamekanismit toimisivat paremmin.
Atopian lääkkeellinen hoito
Oireiden hallitsemiseen tarvitaan yleensä yhdistelmähoito, jonka avulla hoidetaan myös muut samanaikaiset sairaudet (märkivät ihotulehdukset, malassezia, loiset, muut allergiat). Hoidolla pyritään pitämään hallinnassa kaikki sekundääritulehdukset eli esimerkiksi hiiva ja bakteeritulehdukset.
Atooppisen lemmikin omistajan koulutus on Nina Mahlasen mukaan yksi eläinlääkärin tärkeimmistä tehtävistä. Omistajan täytyy ymmärtää, että atopia on elinaikainen vaiva, joka ei tule koskaan paranemaan. Atopia on kuitenkin kontrolloitavissa: hoidoilla pyritään pitämään oireet hallinnassa, jotta koira voi elää mahdollisimman hyvälaatuista elämää. Totuus on, että eläimen genetiikkaa ei voida muuttaa eikä kaikkia ympäristöolosuhteita hallitsemaan. Monet tekijät kun voivat pahentaa tilannetta: stressi, muu allergeenialtistus, pitkästyminen, kosteuden muutokset, lämpö, ihovauriot, jne.
Tällä hetkellä lääkearsenaalista löytyyvät mm. kortikosteroidit, joita käytetään pääasiallisesti paikallisesti. Pitkäaikaisesti kortisonin käyttö suun kautta ei ole suositeltavaa, koska sillä on voimakkaat haittavaikutukset pitkäaikaiskäytössä. Siklosporiinia käytetään varsinkin silloin, kun koiralla on kroonisia tai kroonistuneita muutoksia, joita halutaan hillitä. Januskinaasiestäjä on kutinaa lieventävä lääke. IL-31-salpaaja on niin ikään kutinaa lievittävä, mutta myös tulehdusta lieventävä injektiohoito. Sen sijaan antihistamiineihin koirat vastaavat aika huonosti, mutta joillekin yksilöille niistä voi olla täydennyslääkkeenä hyötyä.
Ruoka-aineallergia
Ruoka-aineallergiat ovat harvinaisempia kuin atopia, mutta yksilö voi kärsiä molemmista. Tällöin atooppisen kutinan ja iho-oireiden lisäksi koira kärsii usein myös ruuansulatuskanavan oireista.
Ruoka-aineallergia voi alkaa nuorempana kuin atopia. Jopa pentu voi olla ruoka-aineallergikko. Toisaalta koira voi allergisoitua ruokaan vasta vanhemmalla iällä, jopa peräti vasta yli 10-vuotiaana.
Ainoa luotettava tapa testata ruoka-aineallergia on huolellinen 5-8 viikon mittainen eliminaatiodieetti. Tänä aikana pitäisi alkaa näkymään tuloksia kuten kutinan väheneminen tai ripulin, närästyksen tai muun oireilun helpottuminen.
Eliminaatiodieetissä koiralle syötetään vain hydrolysoituja valkuaisaineita. Dieetti toteutetaan erityisellä ruualla, jossa valkuaisainelähteet on pilkottu niin pieniin osiin, ettei immuunivaste niitä tunnista.
Eliminaatiodieetin idea on hakea se valkuaisainelähde, mille koira on allerginen. Kaupallinen eliminaatiodieettiruoka on ainoa vaihtoehto silloin, kun ei tiedetä, mitä valkuaisainelähdettä koira ei ole aikaisemmin elämässään pitkäaikaisesti syönyt.
Tiukka dieettikokeilu tarkoittaa sitä, ettei koira saa sen aikana mitään muuta kuin valittua ruokaa ja vettä.
Dieetin aikana koiralle ei saa antaa valitusta ruuasta poikkeavia makupaloja, luita, siankorvia tai häränhäntiä järsittäväksi. Sulkuvaiheen jälkeen, kun koira on saatu oireettomaksi, seuraa altistus. Altistus tehdään viikon välein siten, että ruokavalioon lisätään vähitellen yksi valkuaisainelähde kerrallaan. Jos oireet palaavat, niin allergisoiva valkuaisaine on löytynyt. Oireet palaavat keskimäärin 1-2 viikon aikana, kun osutaan siihen etsittyyn allergeeniin.
Vaihtoehtoisesti koiralle voidaan alkaa syöttää sellaista valkuaisainelähdettä, jota koira ei ole pitkäaikaisesti elämänsä aikana syönyt. Tämä on erityisen vaikeaa silloin, kun kyseessä on vanhempi koira, sillä ikäkoira on voinut syödä elämänsä aikana kaikkea mahdollista.
Eliminaatiodieetin aikana koiralla voi olla “kova vatsa“. Valmiissa teollisessa ruuassa on hyvin imeytyvät valmistusaineet, joiden johdosta ulosteen määrä vähenee ja siitä tulee kovaa. Eliminaatioruoka aiheuttaa harvoin niin pahaa ummetusta, että se tarvitsisi hoitoa.
Jos ummetus kuitenkin menee niin pahaksi, ettei kakka kulje lainkaan, kannattaa silloin kääntyä eläinlääkärin puoleen.
Nina Mahlasen mukaan n. 40 % epäonnistuu kotiruokadieetillä ja 30 % kaupallisella ruokavaliolla. Pääsyitä epäonnistumiseen ovat mm. lapsilta ruuan varastaminen, ulkona kaiken mahdollisen imurointi, samassa taloudessa asuvien kissojen jätösten syönti tai maalla asuvien ja vapaana liikkuvien koirien harjoittama itsenäinen metsästys. Siksi on mahdollista, että eliminaatiodieetin joutuu tekemään useamman kerran ennen kuin voidaan täysin varmistua, onko kyse ruoka-aineallergiasta vai ei. Eliminaatiodieetti tulisi suorittaa aikana, jolloin koiran mahdolliset atopiaoireet ovat rauhallisimmillaan.
On erittäin tärkeää ymmärtää, että koira allergisoituu nimenomaan valkuaisainelähteille. Esimerkiksi vehnä ei yleensä aiheuta allergiaa, sillä vehnä on hiilihydraattilähde. Toki kaikki viljat sisältävät jossain määrin myös valkuaisaineita eli on mahdollista, että koira allergisoituu myös viljoille. Vilja ei kuitenkaan ole ensisijainen kohde, johon kannattaa ruoka-aineallergian etsimisessä keskittyä. Huomiota tulee kiinnittää eläinperäiseen lähteeseen eli siihen lihaan, jota koiran ruokavaliossa on. Jos koira on syönyt vaikkapa porsaanlihaa koko elämänsä, sen vaihtaminen nautaan, hevoseen, lampaaseen tai jopa kenguruun ei oikeastaan auta, koska ne kaikki ovat punaisia lihoja. Nina Mahlasen mukaan ei ole olemassa varmaa tietoa siitä, pystyykö koiran immuunivaste edes erottamaan, että lammas ja nauta ovat eri eläimiä.
Jos ruoka-aineallergiaa halutaan lähteä selvittämään tiukkaa eliminaatiodieettiä kevyemmällä menetelmällä, täytyy valkuaisaineeksi valita joku muu eläinperäinen lähde kuten esimerkiksi kala.
Yksi yleinen atopiaoireiden aiheuttaja on allergisoiva varastopunkki, jota voi olla koiranruuassa kuten aikaisemmin mainittu. Siksi koirien ruoka tulisi kotona säilyttää tiukkaan suljetussa astiassa, johon koko ruokasäkki laitetaan. Ja siksi koirien ruoka tulisi kotona säilyttää tiukkaan suljetussa astiassa, johon ruokasäkki laitetaan. Eli säkkiä ei saa tyhjentää astiaan.
Säkin saa avata vain silloin, kun sieltä otetaan koiralle ruokaa. Jos kyseessä on todella herkkä yksilö, voi ruuan pakata päiväannoksiin ja säilyttää ne pakkasessa.
Yleinen harhakäsitys on, että pakastamisella on tarkoitus tappaa ruuassa mahdollisesti olevat varastopunkit. Varastopunkkien valkuaisaine ei pakastamisella poistu – se on yhä ruuassa, mutta vain pakastettuna.
Yksittäisten annosten pakastamisella on tarkoitus estää varastopunkkien siirtyminen ruokaan pussin avauksen jälkeen. pakastamisella poistu – se on yhä ruuassa, mutta vain pakastettuna. Yksittäisten annosten pakastamisella on tarkoitus estää varastopunkkien siirtyminen ruokaan pussin avauksen jälkeen.
Mitä voidaan jalostuksellisesti tehdä?
On päivänselvää, ettei kutisevaa koiraa – edes sitä niukkaoireista - tulisi koskaan käyttää suvun jatkamiseen. Jos oireilevalle koiralle sattuu vielä “väärä” kumppani, niin ongelma voi moninkertaistua.
Kasvatetussa pentueessa ei välttämättä ole kuin vain 1-2 oireilevaa koiraa ja loput voivat ovat oireettomia. Tämä on hankalasti jäljitettävissä, mutta jos pentueessa on se yksikin oireileva yksilö, niin yhdistelmä ei ole tältä genetiikalta onnistunut.
Kasvattajien tulee olla paremmin tietoisia genetiikasta. Suurin syy, miksi tietyillä roduilla esiintyy enemmän atopioita ja allergisia iho-oireita, on se, että populaatiot ovat suljettuja ja niiden geneettinen monimuotoisuus näiden immuunivastetta koodaavien geenien suhteen on mitätön. Tällöin on suuri todennäköisyys, että syntyy atooppisia pentueita, vaikka vanhemmat eivät valtavan kutisevia olisikaan. Mutta niiden genetiikka mahdollistaa sen, että ne voisivat olla. Atopia on immunologinen sairaus ja siksi populaatio on pidettävä mahdollisimman monimuotoisena.
