Harrastuksena koiranäyttelyt
Teksti: Sanna Sainpalo
Kuvat: Sanna Sainpalo, Aussie Photograph, Kaiku Vatka Photography, Ulla Koppinen
Kuva: Aussie Photograph
Moni hankkii itselleen karvaisen perheenjäsenen harrastuskaveriksi tai ihan vaan kaveriksi. Harrastusvaihtoehtoja löytyy useita erilaisia, ja yksi niistä on koiranäyttelyt.
Kasvattaja saattaa suositella, että pennunostaja kävisi edes kerran kokeilemassa näyttelyhommaa. Toki on pennunostajia, jotka sanovat heti, etteivät halua näyttelytasoista pentua, sillä eivät ole kiinnostuneita näyttelyistä. Sekin sopii ja tottahan se on: kaikista pennuista ei tule näyttelytähtiä.
Kun ostin ensimmäisen oman näyttelykoiranpennun Jonin, kasvattaja suositteli kokeilemaan näyttelyhommaa. Harjoittelimme kotona pöydällä seisomista ja hampaiden katsomista. Ensimmäinen näyttelymme oli Lahden lähellä Hollolassa. Joni, joka oli oikein villi pentu, hyppäsi pöydällä ollessaan antamaan pusuja tuomarille. Arvostelussa luki, että ”tulee opettaa paremmille kehätavoille”. Miten iloinen yllätys olikaan, kun Joni (arvostelusta huolimatta) oli vsp-pentu ja sai pokaalin sekä ruusukkeen. Se oli elämäni ensimmäinen palkinto.
Mitä näyttelyssä tulee osata?
Koiran tulee antaa vieraan ihmisen koskea. Pienet koirat tuomari arvostelee pöydällä, joten siihenkin näyttelykoira on hyvä totuttaa jo pentuna – samoin kuin hampaiden tarkistamiseen. Voi vaikka pyytää kyläileviä ystäviä katsomaan pennun hampaat ja palkita pentu onnistuneesta suorituksesta.
Koira tulee opettaa näyttelyhihnaan. Harjoittelemalla saa aikaan parhaan tuloksen. Kauppakeskukset ovat hyviä paikkoja totuttaa koira meteliin ja ihmispaljouteen, joihin se tulee törmäämään näyttelyissä.
Ensimmäinen näyttelykerta jännittää aivan varmasti jokaista. Pentunäyttelyssä ei pennun kuitenkaan tarvitse vielä osata kaikkea, ja monesti pennut saavat paljon anteeksi.
Tuomari kysyy yleensä koiran iän eli sinun ei tarvitse valmistautua kertomaan mitään muuta.
Näyttelyluokat
Pentunäyttelyiden ikäraja 5-7 kk ja 7-9 kk. Suomessa pentuluokissa ei jaeta varsinaista laatuarvosanaa vaan tuomari voi halutessaan palkita lupaavan pennun kunniapalkinnolla. Luokkansa parhaat kunniapalkinnon saaneet jatkavat uros-/narttupentu -kisoihin sekä rotunsa parhaan valintaan.
Pentuajan jälkeen vuorossa on junioriluokka, missä on mahdollisuus kerätä juniorisertejä. Koira tarvitsee kolme sertiä eri tuomareilta saadakseen Suomen juniorimuotovalion arvon. Junioriluokassa koira saa kilpailla 9-18 kuukauden ikäisenä.
Junioriluokan jälkeen tulee nuorten luokka, joka on tarkoitettu alle 2-vuotiaille (yli 15, mutta alle 24 kk). Nykyisin on mahdollista kerätä myös nuorten luokassa kansainvälisiä näyttelysertifikaatteja (cacib ja varacacib).
Avoimessa luokassa saa kilpailuttaa yli 15 kuukauden ikäistä koiraa.
Valioluokkaan pääsevät kisaamaan vain Suomen ja muiden maiden muotovaliot.
Veteraaniluokassa yli 8 vuotta täyttäneet tai sitä vanhemmat koirat kisaavat veteraaniserteistä. Niitäkin tarvitaan 3 kpl Suomen veteraanivalion arvoon.
Näyttelyyn osallistuminen
Koira täytyy ilmoittaa sille sopivaan luokkaan Showlinkin kautta. Sieltä voi valita näyttelyn, johon haluaa ilmoittautua. Koiran rekisterinumerolla Showlink löytää koiran tiedot ja tarjoaa koiralle sopivaa luokkaa valittuun näyttelyyn. Tiedot on aina hyvä tarkistaa ennen maksua. Ilmoittautumisvahvistus lähetetään sähköpostitse. Numerolaput toimitetaan sähköpostilla noin viikkoa ennen näyttelyä, ja ne täytyy tulostaa itse.
Näyttelyyn valmistautuminen
Näyttelypäivän aamuna kannattaa pakata mukaan koiran rokotuskortti tai passi, numerolaput, juomavettä sekä näyttelyhäkki, missä koira voi levätä näyttelypäivän aikana. Jos kyseessä on turkkirotu, tulee tietysti ottaa mukaan harjat ja kammat.
Ennen näyttelyä järjestäjä lähettää aikataulun, missä järjestyksessä tuomari arvostelee rodut. Samalla tuomarilla saattaa olla useampi rotu arvosteltavana eikä aikataulu aina pidä paikkaansa. Paikalla kannattaa olla ajoissa.
Näyttelyssä
Kun kehäsihteeri huutelee kehän reunalla oman koiran numeroa, tulee mennä reippaasti kehään. Jotkut tuomarit pyytävät koiran ensin pöydälle ja sen jälkeen katsovat koiran liikkeet. Tämän jälkeen tuomarit yleensä pyytävät seisomaan teltan lähellä, missä kirjoittavat arvostelun. Kehäsihteeri näyttää lätkällä laatuarvostelun palkinnon.
Huonoista tuloksista ei kannata pettyä. Se on vain sen tuomarin mielipide sinä päivänä. Aina ei voi voittaa ja välillä tulee huonoja tuloksia ihan jokaiselle. Seuraavassa näyttelyssä voi olla eri tuomari ja arvostelu ja palkinto voi muuttua.
Näyttelyharrastukseen voi jäädä koukkuun
Itse jäin koukkuun, kun Tuusulassa Pohjoismaiden Voittaja -näyttelyssä 2001 Joni nappasi ensimmäisen sertinsä. Voi sitä ilon ja onnen päivää! Jonin ensimmäinen pokaali innosti kokeilemaan seuraavia näyttelyitä.
Koiranäyttelyissä käynti on kiva harrastus koko perheelle. Näyttelyissä myös tapaa samanhenkisiä ihmisiä, tutustuu uusiin ihmisiin, tapaa kasvattajia ja näkee erilaisia rotuja ja koiria.
Näyttelyharrastus ei aina ole kivaa
Näyttelyissä saattaa kuulla harrastajilta juoruja toisista kasvattajista tai harrastajista. Siihen haukkumiseen ei tarvitse lähteä mukaan ollenkaan. Ilkeät kommentit voi päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jokaisella on oikeus käydä näyttelyissä oli sitten kasvattaja tai pelkkä harrastaja. Jokaisella on sama oikeus kilpailla, oli koira monen maan valio tai ei.
Näyttelyharrastus ei ole halpaa. Kuluja syntyy näyttelymaksuista sekä mahdollisesti majoituksesta ja matkakuluista. Ruokaankin tulee investoida pitkän näyttelypäivän aikana.
Kuva: Sanna Sainpalo
Kuva: Sanna Sainpalo
Missä näyttelyitä järjestetään?
Näyttelyitä järjestetään vuoden aikana useilla eri paikkakunnilla. Lisäksi on paljon pienempiä ryhmänäyttelyitä, joissa on joku tietty roturyhmä tai pari.
Raviradat ovat kesäaikaan suosittuja näyttelyiden pitopaikkoja, sillä siellä on reilusti tilaa. Talvella ja syksyllä näyttelyitä järjestetään isoissa halleissa. Joulukuussa on aina iso näyttely Helsingin Messukeskuksessa, joka tunnetaan lempinimellä messari. Isoissakin hallinäyttelyissä saattaa olla ahdasta ja meteliä riittää. Siellä on kuitenkin oma tunnelmansa.
Suomen kesän vaihtelevat säät tuovat oman jännityksensä näyttelypäivään: sataako vai paistaako? Monet kerrat olen ollut näyttelyissä kaatosateessa, mutta ei säälle voi mitään. Teltat suojaavat sateelta ja auringolta.
Palkinnot
Suomessa näyttelypalkinnot on sidottu sääntöihin, joissa määritellään, mistä sijoituksista on pakko antaa vähintään ruusuke. Vaihtoehtona pokaaleille voi olla oikeastaan mitä vaan, mitä näyttelyn järjestäjä päättää jakaa.
Suomessa ei jaeta rahapalkintoja. Joissakin näyttelyissä on mahdollisuus vaihtaa palkinto lahjakorttiin.
Suomessa valionarvosta ei peritä erikseen maksua, mutta ulkomaalaisista valiotitteleistä peritään vahvistusmaksu.
Näyttelyt ulkomailla
Moni haluaa kokeilla näyttelyonneaan myös ulkomailla. Suomalaisten suosimia näyttelymaita ovat mm. Viro, Latvia, Liettua ja Ruotsi. Ulkomaan matkat tuovat lisäjännitystä, mutta onhan se mukavaa matkailla, kun saa kokemusta erilaisista kulttuureista ja ruuista.
Itse olen aikanaan matkaillut jonkun verran. Jonin kanssa kerättiin 13 maan valionarvot. Niissä valionarvoissa on hintansa, mutta kuka laskee rakkaan harrastuksensa kuluja. Jos vielä menestyy ulkomailla, innostaa se kokeilemaan uusia maita ja näyttelyitä.
Ulkomaisiin näyttelyihin osallistumisessa on melkoinen homma. Jokaisella maalla on oma ilmoittautumisjärjestelmänsä ja joissakin maissa näyttelyyn ilmoittaudutaan ihan sähköpostilla. Esim. Viron Kennelliitolla on oma sähköinen järjestelmänsä, jossa tulee ilmoittautua. Ruotsissa on käytössä Hunddata, johon ensin viedään koiran tiedot. Vasta sen jälkeen koiran voi ilmoittaa näyttelyyn.
Kuva: Ulla Koppinen
Matalan kynnyksen Match Show
Kesäisin järjestetään useita Match Show -tapahtumia, joissa voi pikkurahalla harjoitella esiintymistä koiransa kanssa. Joskus Match Show’ssa saattaa olla jopa paremmat palkinnot kuin ”oikeissa” näyttelyissä.
Välttämättä mukana ei ole virallisia tuomareita, vaan tuomareina toimivat kokeneet koiraharrastajat. Harvoin niissä edes annetaan kirjallista arvostelua.
Rohkeasti vaan mukaan ja harjoittelemaan!
Millaista on järjestää Match Show?
Olen muutaman kerran ollut järjestämässä Match Show’ta.
Match Show’n järjestäminen aloitetaan yleensä sopimalla päivä ja selvittämällä, missä tapahtuman voisi pitää. Osa paikoista on maksullisia ja kaikissa paikoissa ei edes saa järjestää koiranäyttelyä. Kevät ja kesä on parasta aikaa järjestää tapahtumia.
Kun päivämäärä on päätetty ja pitopaikka sovittu, alkaa palkintojen kerääminen. Muistan vieläkin, miten paljon jouduin lähettämään sähköpostiviestejä ja käymään eri myymälöissä kyselemässä palkintoja. Kaikki yritykset eivät todellakaan osallistu sponsorointiin, sillä pyytäjiä on paljon. Joka kerta ilahtuu, kun joku lähtee tukemaan tapahtumaa.
Pakettien hakeminen eri noutopisteistä työllisti myös. Lisäksi piti miettiä, minne kaikki hienot palkinnot saisi jemmattua ennen tapahtumaa. Vaatehuone ja makuuhuoneen nurkka olivat oivia säilytyspaikkoja.
Kävin kaupoissa kyselemässä palkintokasseja, joihin voisimme pakata palkinnot. Lisäksi kyselimme lahjoituksena pokaaleita ja ruusukkeita, joita onneksi saimme. BIS-voittajille tilasimme hienot ruusukkeet, joista jää kaunis muisto voitosta.
Vastapalvelukseksi palkinnoista monet yritykset haluavat, että heidän logonsa näkyy tapahtuman mainonnassa. On tärkeä muistaa mainita jokaisen yrityksen nimi ja julkaista logo mainoksissa.
Myös tuomarit tulee järjestää tapahtumaan, sillä ilman tuomareita tapahtuma ei onnistu. Kyselimme kaikilta tuntemiltamme koiraharrastajilta, kuka haluaisi tulla tuomariksi tapahtumaan. Virallisia tuomareita en onnistunut saamaan paikalle, mutta sain tuomarit tapahtumaan.
Tapahtumaa tulee tietysti myös mainostaa, ja mainosten teko kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, jotta ne saa levitykseen sopivan aikaisin ennen tapahtumaa. Veimme mainoksia kauppojen ja eläinklinikan ilmoitustauluille. Julkaisimme mainontaa myös sosiaalisen median eri puskaradioissa ja ryhmissä.
Ennen tapahtumaa piti myös hommata numerolaput. Meidän tapahtumassa kartonkikortit saivat kelvata, sillä ne meidän piti ostaa. Kehänauhaakin piti saada hommattua – onneksi saimme sitä lahjoituksena. Myös Match Show’n punaisia ja sininisä nauhoja piti hankkia.
Ehkä suurin työ oli palkintokassien pakkaaminen kaikille sijoittuneille. Piti yrittää saada palkinnot riittämään kaikille ja varmistaa, että kassit olivat suurin piirtein tasapuolisesti pakattu.
Aloitin kassien pakkaamisen noin 2 viikkoa ennen tapahtumaa. Merkkasin jokaisen kassin postikortilla, johon kirjoitin kunkin ryhmän voittajan. Kasseja oli aikamoinen määrä, sillä palkintojen lisäksi jokainen osallistuja sai kassin, jossa oli koiranruokanäytepussi ja Jahti&Vahti -esite.
Sitten piti vielä tehdä ilmoittautumislistat, mihin saimme kirjoitettua näyttelyyn osallistuvan koiran rodun ja nimen sekä omistajan nimen.
Kuva: Sanna Sainpalo
Kuva: Sanna Sainpalo
Tapahtumapaikkana oli paikallisen ABC:n piha-alue. Olimme sopineet aseman kanssa, että tapahtumaan osallistujat saivat käyttää heidän WC-tilojaan. Oli helpotus, kun WC-tilat olivat lähellä ja käytössämme. Lisäksi asemalta oli helppo käydä ostamassa juomaa ja syömistä.
Meillä oli tapahtumassa talkooporukalle oma teltta, missä oli tarjolla juomista ja syömistä, joita jokainen oli tuonut paikalle. Tarjosimme myös tuomareille juomat ja syömiset.
Match Show -päivänä aloimme hyvissä ajoin ennen tapahtumaa kuljettaa tavaroita paikalle. Osa porukasta oli jo ajoissa paikan päällä laittamassa arpajaispöytää kuntoon. Kehätkin piti nauhoittaa. Palkintokassien kuljetus oli suuri urakka, koska kasseja oli paljon ja niitä jouduttiin järjestelemään paikan päällä, sillä ne olivat sekoittuneet kuljetuksen aikana.
Myös trimmauspöytä piti kuljettaa tapahtumapaikalle, jotta tuomari pystyisi arvostelemaan pienet koirat pöydällä. Ilmoittautumispistekin täytyi saada kuntoon ennen kuin ihmiset saapuisivat paikalle ilmoittamaan koiransa.
Piti muistaa ottaa mukaan myös kehälistat, tusseja, kyniä ja kartonkikortit, mihin kirjoitettiin osallistujanumerot. Tarvittiin hakaneulojakin, jotta osallistujat voisivat kiinnittää numerokortit.
Itse olin ottamassa ilmoittautumisia vastaan ja kirjoittamassa numeroita. Toinen henkilö hoiti rahastamisen. Toimin myös kehäsihteerinä, jonka tehtäviin kuului nauhojen jakaminen tuomarille ja tulosten kirjaaminen.
Tuomarit tiesivät, miten toimia ja tekivät hyvää työtä laittamalla koiria järjestykseen.
Olin todella väsynyt koko urakan jälkeen. Olin tehnyt niin paljon Match Show’n eteen: hommannut palkintoja, pakannut kaikki palkintokassit, tehnyt kehälistat ja mainokset tapahtumaan.
Kun tapahtuma oli ohi, helpotus valtasi meidät kaikki. Me onnistuimme ja voisimme järjestää tapahtuman uudestaankin, vaikka kaikki suunnittelu, järjestäminen ja toteutus on kova homma.
Olimme varautuneet siihen, että joku saattaisi valittaa palkinnoista tai jostain muusta, mutta kaikki antoivat meille kiitosta runsaista palkintokasseista, mikä tuntui koko talkooporukasta tosi hyvälle. Meille oli tärkeää, että osallistujat olivat tyytyväisiä ja palkintojen voittajat ja palkintokassien saajat saivat hyvän mielen.
Match Show -tapahtumia järjestävät erilaiset yhdistykset ja koululuokat. Yksin ei kukaan olisi pystynyt järjestämään tätä tapahtumaa, joten onneksi oli ahkeria apujoukkoja mukana.
Lopuksi tärkein vinkki kaikille, jotka suunnittelevat Match Show -tapahtuman järjestämistä: aloita ajoissa!
Kuva: Aussie Photograph