KASVATTAJAHAASTATTELU
Kennel Acterhalen
Kasvattaja Minna Mertakivi
Kuva: Sirkku Ulvi
Milloin aloitit mopsien kasvattamisen?
Kennelnimi on saatu vuonna 1991. Ensimmäinen mopsipentue syntyi kuitenkin vasta vuonna 1997.
Miksi aloit kasvattamaan nimenomaan mopseja?
Mopsit tulivat osaksi elämääni jo 1960-luvulla ollessani pikkutyttö. Kun 1980-luvulla muutin omilleni, perheemme silloinen mopsi Jasseri muutti kanssani. Jasserin maallisen vaelluksen päättyessä vannoin, että ei enää ikinä mopseja minulle, koska Jasseri oli minulle niin äärettömän rakas.
Sitten, vuonna 1990, sisareni Sirkku erinäisten koirattomien vuosien jälkeen päätti hankkia koiran ja mikäpä muukaan se rodultaan oli kuin mopsi. Samoin tein hurahdin itsekin takaisin tähän valloittavaan rotuun. Huusholliimme muutti vuonna 1992 narttu Martta (Käenpesän Bucket) ja heti perään Helmi (Sinimetsän Helmiäinen), joista tuli kennelini kantanartut. Miksi siis mopseja: mopsit vain ovat minun rotuni – kerran mopsi, aina mopsi.
Onko sinulla kokemusta muista roduista?
On toki. Mopsityttöjen tullessa koiralaumaamme kuului vihikoira Wilma ja drevstaffi Tahvo (coctail). Itse asiassa kennelnimi Acterhalen (jäljestää) juontaa vihikoirasta, jolla piti kennelin ensimmäiset pennut teettää. Ensimmäinen pentue kuitenkin oli loppujen lopuksi mopseja.
Mikä mopseissa on parasta?
Mikä? Sitä tuskin tarvitsee edes kysyä: LUONNE. Toisaalta pehmeä ja sosiaalinen, toisaalta taas varsinainen jästipää. Myös kompakti koko ja pitkä elinikä kuuluvat plussapuolelle.
Mihin seikkoihin kiinnität huomiota kasvatustyössä / mikä on sinulle tärkeintä mopsien kasvatuksessa?
Terveys on minulle ollut jo vuosikymmeniä se tärkein tehtävä rodun kasvattajana. Terveyden ohella tulevat kompakti koko, ulkonäkö ja ilman muuta luonne. Jos ja kun roturisteytyksiä ruvetaan tekemään, pidän erittäin tärkeänä sitä, että tuohon mahtavaan luonteeseen ei samalla lisätä mitään ei-toivottuja piirteitä.
Mitkä ovat tavoitteesi kasvattajana?
Tavoitteet löytyvät jo edellä mainitusta: hyvä terveys, rodunomainen ulkomuoto ja ihastuttava luonne.
Minkälainen on ihannemopsisi?
MUSTA. Jostain syystä mustat viehättävän silmääni ja hyvän mustan kasvattamisessa on ihan omat haasteensa. Mustassa mopsissa ei kovin helposti voi peittää rakenteellisia tms. virheitä ja luonne on usein vilkkaampi.
Lily
Kuva: Kari Martikainen
Kaisa ja Aina
Mikä on paras ja mieleenpainuvin saavutuksesi?
Hetki piti vastausta miettiä, mutta kyllä se taitaa olla Sinimetsän Helmiäisen voitokas näyttelyura juniorista virkeään ja edelleen kisoissa pärjäävään veteraaniin. Samoin mustan Hermannin (Acterhalen Zwarte Ebbehout) menestyksekäs ura niin näyttelyissä kuin naistenmiehenä. Hermanni jätti jälkeensä paljon hyviä mustia mopseja.
Mikä on mielestäsi muuttunut mopsien kasvatuksessa näiden vuosien aikana?
Mopsien (kuten myös muiden brakykefaalisten rotujen) suomiminen julkisessa mediassa on viime vuosina aiheuttanut hallaa myös rodun kasvatukselle. Periaatteessa moneen muuhun rotuun verrattuna suhteellisen terve rotu on saatu melkoisessa määrin mustamaalattua – varsinkin kun mopsin kuva on joka käänteessä ollut ”lippulaivana” kaikille lyhytkuonoisille koirille. Siitä huolimatta Pevisaan kuuluminen ja kaikki vaaditut terveystarkastukse sekä BOAS-testit ovat hyvää ja tarpeellista kehitystä… rodussa kuin rodussa.
Mitä mieltä olet mopsien terveydestä ja tasosta Suomessa?
Kuten sanottu, en täysin allekirjoita rodun sairaalloisuutta, mopsi on mainettaan parempi. Itse olen terveystarkistuttanut kasvattejani jo toistakymmentä vuotta eli jo aikana, kun noita tarkastuksia ei vielä vaadittu.
Itse olen kasvattanut rotua kohta 30 vuotta, jälkeläisiä on noin sata. Perinnöllisiä sairauksia on ollut muutama (kaksi syringomyeliatapausta ja yhdeltä kasvatilta pienennetty nenäpoimu) ja keski-ikä on ollut 12 vuotta.
Mopsien taso Suomessa on mielestäni hyvä. Paljon kauniita, rotumääritelmän mukaisia mopseja, käsittääkseni myös suhteellisen terveitä, vastuullisilta kasvattajilta.
Minkälaisena näet mopsien tulevaisuuden?
Toivottavasti valoisana. On pitkälti meistä kasvattajista ja rotuyhdistyksen toiminnasta kiinni, että mopsi tulevaisuudessa saadaan pidettyä sallittujen rotujen joukossa ja että saadaan myös säilytettyä sen hurmaava luonne.
Sulo
Kuva: Sari Hupponen