KASVATTAJAHAASTATTELU
Kennel Hongotar
Kasvattaja Maiju Santanen
1. Milloin aloitit mopsien kasvattamisen?
Perheeseemme tuli ensimmäinen mopsipoika v. 2006 tyttären toiveesta. Mopsi oli aluksi mielestäni hassun näköinen pikkuinen koira, jonka luonne perhe- ja seurakoirana oli valloittava. Harrastuskaverina arkitottiksessa ja agilityssä mopsi oli helposti motivoitavissa namipaloilla ja toisaalta päättäväisenä haasteellinen. Mopsi osasi halutessaan kaikki tottiksen ja agilityn temput, mutta päättäessään, että nyt juuri ei ole kiinnostunut, niin ei myöskään tehnyt. Mopsin kanssa harrastamisessa on hyvä olla huumoria mukana.
Frankille hankittiin nopeasti kaveriksi toinen mopsi Vito ja parin vuoden kuluttua Jack. Olin vannoutunut urosten omistaja. Frankin ja Viton kasvattajalla Röllimajan kennelin Maijalla oli merkittävä rooli siinä, että perheeseemme tuli ensimmäinen mopsityttö. Maija ohjasi hellän päättäväisesti minua mopsitytön hankintaan ja kasvattajaksi. Niinpä yhtenä päivänä olimme mieheni ja poikieni kanssa Tartossa Flintstyle kennelissä Eppin luona hakemassa mopsityttö Lilliä.
Kasvattamista suunnitellessani kävin Kennelliiton järjestämät kasvattajan perus- ja jatkokurssit.
Ensimmäinen mopsipentueeni syntyi kolmetoista vuotta sitten 15.9.2012.
2. Miksi aloit kasvattamaan nimenomaan mopseja?
Kävin aktiivisesti mopsiurosteni kanssa näyttelyissä. Uroksiani kysyttiin jalostukseen ja heille syntyi muutamia pentueita. Seurasin aktiivisesti tiinehtymisiä, synnytyksiä ja pentuaikaa. Olivathan pennut urosteni jälkeläisiä.
Muutamat mopsikasvattajat kehottivat minua harkitsemaan kasvattajaksi ryhtymistä. Aluksi kieltäydyin, mutta vähitellen ajatus omasta kasvatustyöstä alkoi kiehtoa. Muilta mopsikasvattajilta, ja myös muiden rotujen kasvattajilta, olen saanut paljon tukea ja neuvoja sekä ihan käytännön apua.
3. Onko sinulla kokemusta muista roduista?
Perheessäni on aina ollut koiria. Kun olin ihan pieni tyttö, oli isälläni ajokoiria. Muistan hoitaneeni jänisjahdista palanneita ajokoiria peittelemällä niitä nukenpeitollani ja nukkumalla lämpimän uunin vieressä ajokoiran kanssa. Nuuhkin ajokoirien tassuja ja niiden tuoksu oli huumaava. Aikuisiällä ymmärsin sen huumaavan tuoksun olleen koiran tassuhikeä.
Aikuisiällä minulla ja miehelläni on ollut suomenajokoiria, venäjänajokoira, labradorinnoutaja, bernhardinkoira, cairninterrieri, harmaa norjan hirvikoiria ja mopseja. Olen haaveillut kiinanpalatsikoirasta pitkään, aika näyttää miten tämän haaveen käy.
4. Mikä mopseissa on parasta?
Kokonaisuus! Mopsin luonne on miellyttävä, se on todellinen seurakoira. Mopsi odottaa, että hänen kanssaan seurustellaan, ja mopsi haluaa olla mukana kaikessa. Mopsi on mielestäni helppohoitoinen ja sopivan kokoinen koira, jonka kanssa voi harrastaa monipuolisesti.
5. Mihin seikkoihin kiinnität huomiota kasvatustyössä/mikä on sinulle tärkeintä mopsien kasvatuksessa?
Kiinnitän huomiota kokonaisuuteen eli mopsin luonteeseen, terveyteen, liikkeeseen ja ulkoiseen olemukseen. Terveyden ohella mopsin luonne iloisena seurakoirana on minulle tärkeä.
Omistamiani ja kasvattamiani mopseja olen käyttänyt aktiivisesti virallisissa terveystutkimuksissa ja toivon, että kasvattieni omistajat tekevät myös niin. Tällä hetkellä kasvateistani 58%:lla on mm. virallinen polvitutkimustulos. Teen mopseilleni laajemmin terveystutkimuksia kuin rodun PEVISA ja yhdistyksen jalostussuositukset edellyttävät.
Kasvatustyöni on hyvin pienimuotoista, joten pyrin valitsemaan tarkkaan jalostukseen käyttämäni mopsit. Pentueita minulla on harvoin. Jokaisesta pentueesta tulee ensisijaisesti pentu itselleni.
Olen ollut siitä onnellinen, että olen löytänyt sopivia sijoituskoteja ja minulle on tarjottu leasingsopimuksella narttuja, jotka vastaavat kriteereitäni. Pidän tärkeänä, että jalostukseen käyttämieni narttujen juoksut ovat selkeitä, he nauttivat tiineysajasta, synnyttävät itse ja hoitavat pentueen hyvin. Mielestäni emon antaman hoivan merkitys kasvaville pennuille on tärkeä. Olen vaihtanut narttulinjani vastaamaan tavoitteitani ja nyt minulla on jalostukseen kaksi eri narttulinjaa.
Kasvattajan on hyvä seurata aktiivisesti, mitä koiramaailmassa tapahtuu – erityisesti kasvattamiseen liittyen. Lisäksi on tärkeä olla itse aktiivinen tiedonhankkija. Kennelliiton kasvattamiseen ja jalostukseen liittyvillä kursseilla on aina ajankohtaisia teemoja, samoin eri koirayhdistysten koulutuksissa. Keskustelu oman ja muiden rotujen kasvattajien kanssa on tärkeää, kuten myös kansainvälisen keskustelun seuraaminen brakykefaalisista roduista ja kennelmaailmassa meneillään olevista aiheista.
6.Minkälainen on ihannemopsisi?
Lihaksikas, hyvin liikkuva, terve ja iloinen.
7. Mikä on paras ja mieleenpainuvin saavutuksesi?
Mieleenpainuvin on kyllä ensimmäisen mopsini, tyttären mopsin Frankin ensiesiintyminen Turun ison kansainvälisen näyttelyn pentukehässä. Jännitin! En ollut koskaan ennen esittänyt koiraa näyttelyissä enkä tiennyt, miten iso näyttely Turun kansainvälinen näyttely oli. Olimme harjoitelleet pentukurssilla näyttelyssä käyttäytymistä, mutta onhan se nyt ihan eri asia mennä isoon näyttelyyn kuin olla viiden muun koiran kanssa harjoituksissa.
Yritin jo perua koko menemisen, mutta Frankin kasvattaja Maija kannusti osallistumaan. Siellä sitä sitten oltiin. Kerroin kehätoimitsijalle, että en ole koskaan aiemmin ollut näyttelyissä. Hän opasti minua hyvin. Pentuluokassa esitettiin kaksi urosta ja neljä narttua, lopulta Frank oli ROP eli rotunsa paras pentu.
Mieleenpainuvinta ja parasta saavutusta miettiessäni ajattelin ensin kasvattamieni mopsien näyttelymenestystä. Ensimmäisen pentueeni myötä tuli näyttelyissä kasvattajaluokkien BIS-sijoituksia, nämä olivat minulle aloittavana kasvattajana tähtihetkiä. Menestyksen takana oli jalostusvalinnan ohella pentujen kodit, jotka hoitivat mopsit hyvin eli syöttivät, liikuttivat, opettivat ja olivat aina valmiina näyttelyihin. Kiitos heille!
Ensimmäisen pentueeni isäkoiran perheen kanssa meistä on muodostunut ”koiraperhe”. Perheen nuoret, nyt jo aikuiset, ovat esittäneet mopsejani ystäviensä kanssa menestyksekkäästi. He ovat opettaneet minuakin, mutta en ehkä ole ollut aivan tähtioppilas.
Kolmannesta pentueestani Nestori on menestynyt kansainvälisten näyttelyiden BIS-kehissä ja olimme vuonna 2020 Champions of Champions gaalassa, johon kutsutaan edellisen vuoden parhaat näyttelykoirat.
Parhaina ja mieleenpainuvimpina on myös tutustuminen ja ystävystyminen muiden mopsi- ja koiraharrastajien kanssa sekä yhteisen ajan viettäminen näyttelyissä, tapahtumissa ja vierailuilla.
Parasta ja samalla mieleenpainuvinta on kuitenkin pienen pennun ja hänen uuden perheen kohtaaminen: se miten pentu menee perheenjäsenten luo, miten he leikkivät yhdessä ja näkee ilon sekä pennusta että uudesta perheestä. Kun tulee tunne, että pentu ja perhe ovat kuin luodut toisilleen. Tämä sama koskee myös sitä yhtä ainoaa aikuista mopsityttöä, joka on saanut aikuisiällä uuden kodin.
8. Mikä mielestäsi on muuttunut mopsien kasvatuksessa näiden vuosien aikana?
Ensimmäisestä pentueestani on kulunut 13 vuotta. Kaikkiaan minulla on yhdeksän pentuetta eli keskimäärin 0,7 pentuetta vuodessa. Mopsien tiineydet, synnytykset ja pentujen hoitaminen sujuu kuten ennenkin.
Tänä aikana mopsien kasvattamiseen on mielestäni tullut paljon muutoksia. Yksi merkittäväimmistä on ollut rodun liittäminen vuoden 2020 alusta PEVISA-ohjelmaan eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan, joka tarkoittaa sitä, että pentueen molempien vanhempien tulee ennen astutusta täyttää ohjelman asettamat ehdot.
Suhtauduin aluksi epäilevästi siihen, mitä PEVISA tuo tullessaan, mutta epäilyni oli turhaa. Eläinten hyvinvointilakiin tuleva jalostusasetus tulee vaikuttamaan mopsien kasvattamiseen tulevaisuudessakin. Jalostusasetuksen sisältöä ei vielä tiedetä, mutta odotettavissa on, että koirien kuonon suhteelliseen pituuteen tullee raja-arvo.
9. Mitä mieltä olet mopsien terveydestä ja tasosta Suomessa?
PEVISAn ja siihen asetettujen raja-arvojen sekä julkisuudessa mopsiin liitettyjen terveysongelmien esilläolon ajattelen vaikuttaneen siihen, että mopsien rekisteröintimäärät ovat laskeneet huomattavasti. Uskon, että jalostukseen on käytetty terveystutkimusten johdosta aiempaa laadukkaampia yksilöitä.
10. Minkälaisena näet mopsien tulevaisuuden?
Uskon mopsiin rotuna, uskon sen säilyvän. Mopsi on luonteeltaan valloittava seurakoira ja se sopii kaikenlaisiin perheisiin. Ulkoiset piirteet tulee jalostusvalintojen ja mahdollisten risteytysten myötä muuttumaan.
