Kasvattajahaastattelu
Nimi: Jenna Laurila
Kennelnimi: Oscularia’s
Kasvattajahaastattelu on artikkelisarja, jossa mopsinkasvattajat vastaavat vakiokysymyksiin. Julkaisemme haastattelut aakkosjärjestyksessä kennelnimen mukaan. Päivitetyn kasvattajalistan löydät sekä lehden sivustolta Kasvattajalista-otsikon alta että Mopsikerhon kotisivuilta https://www.suomenmopsikerho.fi/kasvattajalista/ Tässä numerossa kysymyksiin vastaa kasvattaja Oscularia’s kennelin Jenna Laurila.
“Ensimmäinen Oscularia’s mopsi näki päivänvalon jouluaattona 2008.”
1. Milloin aloitit mopsien kasvattamisen?
Ensimmäinen Oscularia’s mopsi näki päivänvalon jouluaattona 2008. Mopsiin rotuna tutustuin kuitenkin jo vuonna 1998 ja ensimmäinen mopsini tuli minulle heti seuraavana vuonna.
2. Miksi aloit kasvattamaan nimenomaan mopseja?
Olin aina sanonut, etten ala kasvattamaan, koska haluan vain harrastaa urosten kanssa. Edelleenkin koen olevani enemmän urosihminen, mutta sattumusten kautta minulle tuli mahdollisuus saada ystävältäni Monikalta kantanartukseni Troppola Xaviera. Kasvattaminen ei enää tuntunutkaan niin huonolta idealta. Olin tuolloin harrastanut rodun kanssa aktiivisesti jo kymmenisen vuotta. Vaikka silloin tuntui, että tunsin rotua jo jonkin verran, niin näin jälkeenpäin ajatellen vasta kasvattaminen on todella opettanut rodusta paljon.
3. Onko sinulla kokemusta muista roduista?
Minulla on lapsuusaikana ollut lähipiirissä monen rotuisia koiria. Olin se tyttö, joka aina hoiti ”kaikki naapurin koirat”. Olen myös ystävien ja aktiivisen harrastamisen kautta ollut tekemisissä muiden rotujen kanssa. Olen esittänyt niitä näyttelyissä ja osallistunut eri rotujärjestöjen tapahtumiin.
4. Mikä mopseissa on parasta?
Mopsissa parasta on ”multum in parvo” eli paljon pienessä koossa. Mopsi on kestävä molossityyppinen pikkukoira, joka kulkee kaikessa mukana. Vaikka mopsi on muiden brakyrotujen lailla ollut terveytensä vuoksi ryöpytettävänä, koen silti, että mopsi on pitkäikäinen ja perusterve kääpiökoira, kun se hoidetaan oikein.
“Mopsissa parasta on ”multum in parvo” eli paljon pienessä koossa.”
5. Mihin seikkoihin kiinnität huomiota kasvatustyössä/mikä on sinulle tärkeintä mopsien kasvatuksessa?
Kasvattajana koen rotumääritelmän raamatuksi. Jalostus on kuitenkin kokonaisvaltaista eikä siinä koskaan tulisi keskittyä vain yhteen ominaisuuteen. Minulle tärkeintä on se, että tunnen yhdistelmän sukutaulun. Siihen kiteytyy ajatus kokonaisuudesta. Haluan tietää koirien rakenteet ja terveyden. Pyrin valitsemaan sukuja ja yhdistelmiä ilman liioiteltuja piirteitä. Suosin hyvin liikkuvia ja oikean temperamentin omaavia yksilöitä.
6. Mitkä ovat tavoitteesi kasvattajana?
Rotumääritelmän mukainen eli ei ääripiirteitä omaava, terverakenteinen, aktiivinen ja pitkäikäinen mopsi. Viehätyn itse aktiivisiin, temperamenttisiin yksilöihin ja koen, että mopsin luonne on kultaa. Kasvattajana myös ajattelen, että erittäin tärkeä osa kokonaisuutta on oma narttulinja, jonka tuntee. Narttu, joka on hyvä emo ja hyvä synnyttäjä, on kultaa kasvattajalle. Se takaa monella tapaa pentujen sekä fyysisen että henkisen terveyden.
“ Jalostus on kuitenkin kokonaisvaltaista eikä siinä koskaan tulisi keskittyä vain yhteen ominaisuuteen.”
7. Minkälainen on ihannemopsisi?
Neliömäinen, hyvin liikkuva, voimakas, muttei liian raskas. Aktiivinen ja temperamenttinen, hyvän hermorakenteen omaava rakkauspakkaus.
8. Mikä on paras ja mieleenpainuvin saavutuksesi?
Näihin vuosiin on mahtunut monta ikimuistoista asiaa. Erityisesti muistuu mieleen, kun kasvattajaluokkani sijoittui Best In Show-kehässä sekä erikoisnäyttelyssä Rop-kasvattajan voittaminen. Toki viimeisimpänä tärkeänä saavutuksena tulee mieleen, kun Gustav voitti ROP-veteraanin ja veteraani maailmanvoittaja -tittelin viime elokuussa. Parasta ja mieleenpainuvinta on tietysti aina se kaikki ilo, mitä kasvattini ovat tuottaneet perheilleen.
9. Mikä mielestäsi on muuttunut mopsien kasvatuksessa näiden vuosien aikana?
Terveyteen on alettu kiinnittämään paljon enemmän huomiota. Myös pennun hankintaa suunnittelevat osaavat kysyä enemmän pentujen taustoista, mikä on todella hyvä.
10. Mitä mieltä olet mopsien terveydestä ja tasosta Suomessa?
Aktiivisia mopsikasvattajia on Suomessa nykyään vähän, mikä on harmi. Onneksi monet kasvattajat kiinnittävät entistä enemmän huomiota sellaiseen jalostukseen, jonka tavoitteena on rakastamamme rodun terveempi tulevaisuus. Konkreettisesti tämä näkyy mm. siinä, että kasvattajat panostavat jalostuksessa käyttämiensä koirien terveystutkimuksiin.
11. Minkälaisena näet mopsien tulevaisuuden?
Toivon, että jokainen aktiivinen kasvattaja tekee kaikkensa, että myös jatkossa mopseja voidaan kasvattaa Suomessa. Mopsi kun on aktiivinen kestävä molossityyppinen rotu ja mitä ihanin perheenjäsen.
“Mieleenpainuvinta on tietysti aina se kaikki ilo, mitä kasvattini ovat tuottaneet perheilleen. ”
“Toivon, että jokainen aktiivinen kasvattaja tekee kaikkensa, että myös jatkossa mopseja voidaan kasvattaa Suomessa.”