Tuotantoyhtiön antamien tietojen mukaan kyseisessä kohtauksessa vanhempi herrasmies ulkoiluttaa kahta mopsia. He kävelevät naapurustonsa maisemissa ja kohtaavat lenkillään elokuvan päähenkilön 35-vuotiaan äidin Inkan (Laura Birn) ja tämän 7-vuotiaan pojan (Leon Heselius). Poika ja äiti pysähtyvät tervehtimään koiria ja rapsuttamaan niitä.

Mopseja ulkoiluttavaa herrasmiestä näyttelee hurmaava Eero Saarinen, joka on pitkän uran tehnyt suomalainen näyttelijä ja ääninäyttelijä. Iltalehdelle antamassaan haastattelussa Saarinen kertoo jääneensä eläkkeelle Kaupunginteatterista viisi vuotta sitten koronakeväänä, mutta senkin jälkeen hän on ollut mukana joissakin pienissä kameratöissä.

Kohtauksen kuvaus tapahtui Espoon Kivenlahdessa maanantaina 6.10.2025. Mopsien ”call-time” oli klo 6:45, mikä tarkoitti jokaiselle kuvauksiin osallistuvalle hyvin aikaista herätystä. Paikalle saavuttuamme meitä oli vastassa erittäin ystävällinen kuvausryhmä. Meidät ohjatiin ihan ensimmäisenä tarjoilujen pariin, jotta varmistettiin ihmisosallistujien valppaus kofeiinin ja aamupala-sämpylöiden voimin.

Seuraavaksi meidät vietiin lämmitettyyn ”traileriin”, jotta pysyisimme lämpiminä lokakuun anivarhaisen aamun kylmyydessä. Siirryimme omaan takahuoneeseemme aamupalamme kanssa. Kohtauksen päästaroille oli traileriin varattu valmiiksi juomakuppi täynnä raikasta vettä.

Leffan kuvaukset olivat jo täydessä käynnissä, joten omaa osuuttamme odotellessamme istuimme pimeydessä, jottemme häiritsisi meneillään olevia kuvauksia. Kuvausten taukojen aikana ”bäkkärillemme” virtasi – syystä jos toisesta – väkeä, jonka Moppe ja Pommi toivottivat tervetulleiksi omaan mopsimaisen riemastuneeseen tyyliinsä. Ketään ei varmaan yllätä, että nämä starat hurmasivat ihan jokaisen.

Trailerissa tavatessamme Saarinen kertoi olevansa kahden labradorinnoutajan onnellinen omistaja. Hän ottikin erittäin tottuneesti Mopen ja Pommin huomaansa ja johdatti tämän vasta näyttelijän urallaan ensimmäisiä tassunaskeleita ottavan duon varmoin ottein elokuvan kohtauksen läpi. Ennen kohtauksen kuvaamista tapasimme lyhyesti myös Inkan poikaa näyttelevän Leon Heseliuksen. Mopseja tervehtiessään Leon rouskutti välipalakeksiä. Sekä Moppe että Pommi hyväksyivät pojan välittömästi ja pitivät tätä uutena parhaana ystävänään.

“Elokuvan tarina on hyvin ajankohtainen ja kuvaa yhteiskunnan tämänhetkistä tilaa”

Klaus Härön haastattelu

Hurmaava ohjaaja Klaus Härö antoi Mopsi-lehdelle haastattelun heti kuvaussession jälkeen. Haastattelussa Härö kertoi elokuvan kertovan sairaanhoitaja Inkasta (Laura Birn), joka väsyy. Väsymisen taustalla on yhtäältä pitkäaikainen uhrautuminen ja toisaalta häämöttävä hoitoalan työtaistelu, jota seuraa mahdollinen joukkoirtisanoutuminen. Inka ei ole ymmärtänyt pysäyttää oravanpyörää ja pitää paussia. Hän on koko ajan töissä, jonka vuoksi poika joutuu olemaan paljon yksin.

Inka tapaa ensisynnyttäjä-äiti Lenin, jonka lapsi on syntyessään sydänsairas. Heidän välilleen muodostuu luottamussuhde, mutta terveydenhuollon alan työtaistelu ja kireät olot repivät heidät erilleen. Elokuvan tarina on hyvin ajankohtainen ja kuvaa yhteiskunnan tämänhetkistä tilaa.

Kohtaus, jossa mopsit ovat mukana, on lyhyt, mutta jokaisella elokuvan kohtauksella on tarinan kannalta merkitys. Härön mukaan tämä kohtaus on otos äidin ja pojan yhteisestä hetkestä, jossa nähdään äidin ja pojan tilannetta kuvaava ristiriita: äidin tekisi mieli antaa pojan tervehtiä suloisia mopseja ja iloita tapaamisesta – äidin tekisi itsekin mieli pysähtyä rapsuttamaan koiria – mutta hän ei silti suo itselleen edes sitä lyhyttä hetkeä, koska täytyy mennä.

Kohtaus kuvastaa, millaista elämää me monet elämme: koko ajan on kiire eikä ole aikaa pysähtyä edes mukavien asioiden äärelle. Elokuvan takana on ruotsalais-suomalainen käsikirjoittajapari Jimmy Karlson ja Kirsi Vikman. Härö kertoi haastattelussa, että he olivat kirjoittaneet käsikirjoituksessa kohtaukseen, että ”äitiä ja poikaa vastaan tulee koira, jolla on vahva alapurenta/jotenkin muutoin söpö koira”.

Häröllä oli heti tullut mieleen mopsi, jonka hän kokee hellyttävänä koirana. Härö kertoo, ettei ole koiraihminen, sillä hänellä itsellään ei ole koskaan ollut koiraa. Mopsirotu on hänen tietoisuuteensa tullut 80-luvulla, jolloin silloisen presidenttiparin tyttärellä Assi Koivistolla oli mopsi. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun mopsit nousivat Suomessa suuren kansan tietoisuuteen paremmin, Härö pohtii. Sieltä saakka on Härön mieleen mopsi jäänyt pysyvästi. Haastattelussa Härö myös kertoi, että hänellä nousee hymy huulille aina mopsin nähdessään.

Härö kertoi haastattelussa, etteivät mitkään kuvaukset koirien kanssa ole aikaisemmin menneet yhtä helposti kuin Mopen ja Pommin kanssa. Hänen kymmenestä ohjaamastaan elokuvasta on ehkä viidessä ollut koira jossain – joko pienemmässä tai isommassa – roolissa. Aina kuvauksissa on ollut jotain ihaasteita tai säätöä, mutta Moppe ja Pommi olivat täydellisiä koiranäyttelijöitä.

Jo heti ensimmäinen otos olisi Härön mukaan ollut onnistunut, mutta siinä oli kuulemma jotain ongelmia äänityksen kanssa. Mopsit suoriutuvat jokaisesta otoksesta täydellisesti.

Härö olisi mielellään ottanut kohtauksesta useampiakin otoksia, kuten esimerkiksi lähikuvia mopseista, mutta siihen ei valitettavasti aika riittänytkään.

Härö halusi kuvauksiin nimenomaan kaksi mopsia, sillä hän pitää mopseja hyvin seurallisina koirina. Toinen (ja elokuvan kannalta ehkä tärkeämpi) syy toivomukseen oli hyvän lopputuloksen varmistaminen: jos toinen mopsi lähtisikin kuvaustilanteessa kuvasta ulos, niin suuremmalla todennäköisyydellä ainakin toinen olisi mukana elokuvassa. Tämä pelko oli tällä kertaa aiheeton, sillä molemmat mopsit kulkivat hihnassa ohjaajan suunnitelman mukaisesti.

Klaus Härö toivoi elokuvaan nimenomaan vaaleita mopseja. Hänen mielestään molemmat, sekä mustat että vaaleat, ovat kauniita. Hän kuitenkin arveli, että vaaleiden mopsien ilmeet ja kasvonpiirteet näkyisivät elokuvassa paremmin kuin mustien. Lisäksi kyseisessä kohtauksessa otettiin hyvin laajaa kuvaa, joten Härön arveli vaaleiden koirien erottuvan isossa maisemassa paremmin. Elokuva on myös sävyltään hyvin vaalea, joten senkin vuoksi fawn-väriset mopsit sopivat Härön mielestä elokuvan tyyliin paremmin.

Millan tuntemukset

Kun minulta kysyttiin Moppea ja Hipsua mukaan elokuvan kuvauksiin, oli ensireaktioni "voi apua, hmm..". Hämmennyksen jälkeen tulikin sitten ilo. Lopullisen päätöksen tekoon meni vain noin minuutti. Päätös oli aika helppo, sillä haluan aina kokeilla kaikkea uutta. Olin lopulta todella innoissani, sillä tämähän oli kunnianosoitus kaikille mopseille ja hieno kokemus itsellekin. Samalla alkoi kuitenkin heti jännittämään aivan kauheasti.

Sain kuulla, että mopsien kanssa kuvattavassa kohtauksessa on mukana lapsi. Jouduin heti ilmoittamaan, ettei Hipsu ole sopiva tähtikandidaatti, sillä hän jostain syystä vierastaa lapsia paljon. Minusta ei ollut reilua koiraa eikä elokuvan tekijöitä kohtaan, että tarjoaisin kuvauksiin yksilöä, joka ei pysty nauttimaan tilanteesta.

Keksin, että toinen näyttelijämopsi voisi olla Mopen kasvattajan Leila Mytyn Pommi, joka on yksi minun (ja Mopen) lemppari tyttömopoista. Pommilla ja Mopella on samanlaiset iloiset luonteet, mutta molemmat osaavat käyttäytyä myös rauhallisesti. Moppe on ollut monesti Leilalla hoidossa, ja siellä koirat ovat tulleet erinomaisesti toimeen keskenään. Siis täydellinen tähtipari!

"Koe-esiintyminen" tapahtui sähköpostiviesteillä. Lähetin elokuvan tuotantoyhtiön Making Movies Oy:n tuottajan Pauliina Mauksen pyynnöstä valokuvia ja videoita Pommista ja Mopesta, ja kävimme yhdessä läpi, millaiset luonteet heillä on.

Kuvauspäivää odotellessa jännitin eniten sitä, että osaako Moppe sittenkään käyttäytyä uudessa, oudossa tilanteessa vai alkaako hän tekemään "sirkustemppuja". Olen luonteeltani kova jännittäjä, mutta suurimmaksi osaksi olin jostain syystä erittäin rauhallinen. Jännitystä varmasti helpotti eniten se, kun kuulin, että kuvausporukassa on koiraihmisiä. Mietin, että kyllä he sitten varmasti tietävät, että koirat on koiria eikä robotteja.

Kuvauspäivä oli rauhallinen eikä ilmassa ollut yhtään mitään häsläämisen tuntua. Kyllä huomasi, että kaikki oli todella tarkkaan suunniteltu alusta loppuun saakka. Itse kuvaussessio hujahti nopeammin kuin olin osannut edes ajatella. Mielestäni molemmat starat – sekä Pommi että Moppe – olivat todella rauhallisia koko ajan eivätkä vaikuttaneet yhtään stressaantuneilta uudesta tilanteesta.

Kuvauspalkkioksi saimme säkilliset Mopen ja Pommin herkkuruokaa sekä elokuvaa varten Hollolan Nahkapajalla mittatilauksena teetetyt hienot nahkaiset pannat ja hihnat. Kaiken kaikkiaan tämä elokuvaproduktio oli meille kaikille todella upea elämys! Olen hyvin onnellinen ja kiitollinen, että saimme tällaisen ”once in a lifetime” -mahdollisuuden, jota sitten muistella vanhana kiikkustuolissa.

Moppe ja Pommi elävät nyt ikuisesti valkokankaalla ja televisioruuduissa.

Klaus Härö

Klaus Juhani Härö (s. 31. maaliskuuta 1971 Porvoossa) on suomalainen elokuvaohjaaja. Hän opiskeli Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksella ohjauksen ja käsikirjoituksen linjalla ja valmistui taiteiden maisteriksi vuonna 1999.

Härö on ohjannut näytelmäelokuvien lisäksi myös lukuisia lyhytelokuvia ja dokumenttielokuvia televisioon. Hänen tuotantonsa on voittanut useita palkintoja ja hän on myös kerännyt ehdokkuuksia arvostettuihin elokuva-alan kilpailuihin.

Härön kokoillan elokuvat:
Näkymätön Elina (Elina – som om jag inte fanns) (2003)
Äideistä parhain (2005)
Uusi ihminen (Den nya människan) (2007)
Postia pappi Jaakobille (2009)
Miekkailija (2015)
Tuntematon mestari (2019)
Elämää kuoleman jälkeen (Livet efter döden) (2020)
Rakkaani merikapteeni (2022)
Ei koskaan yksin (2025)
Hetki ennen valoa (2026)

Making Movies Oy

Making Movies Oy on helsinkiläinen elokuva- ja televisiotuotantoyhtiö, joka on vuodesta 1996 lähtien tuottanut dokumentteja, lyhytelokuvia ja fiktioelokuvia.

Making Movies on kansainvälisesti tunnettu ja yksi Suomen arvostetuimmista tuotantoyhtiöistä. Sen maailmanlaajuisesti levinneet elokuvat ovat saaneet useita ehdokkuuksia eri elokuva-alan kilpailuissa. Tunnetuin lienee Oscar-gaala, jossa Yhdysvaltain elokuva-akatemia jakaa vuotuiset Oscar-palkinnot parhaille elokuville.

Making Moviesin tuottama draamaelokuva ”Miekkailija” (ohjaus: Klaus Härö) sekä dokumentti ”Hiljaisuuden katse” (yhteistuotanto) ovat olleet Oscar-ehdokkaina.

Mopsinäyttelijät

Pommi on Suomen Mopsikerhon johtokunnan ja jalostustoimikunnan jäsenen, kerhomme jäsensihteerinä ja pentuvälittäjänä toimivan Leila Mytyn (Kennel Xeriex's) oma 3-vuotias mopsityttö.

Pommi on luonteeltaan aivan valloittava. Hän on iloinen ja energinen tyttö, mutta myös todellinen ”leidi”, joka osaa käyttäytyä tilanteen kuin tilanteen vaatiman etiketin mukaisesti. Nuoresta iästään ja kokemattomuudestaan huolimatta Pommi sujahti elokuvatähden rooliin varsin vaivattomasti.

Elokuvassa Pommi esiintyy nimellä Max, jonka päätimme kuvauksissa yksimielisesti olevan lyhennys Maxinesta. Olihan kyseessä kuitenkin tyttökoira.

Moppe on Suomen Mopsikerhon jäsenen Milla Sunikan 6-vuotias mopsiuros, joka vapaa-ajallaan harrastaa mm. hoopersia ja rally-tokoa – siis varsin sporttinen yksilö, jollaista suomalainen elokuvateollisuus on kuumeisesti etsinyt jo vuosikausia.

Moppe on luonteeltaan erittäin sopeutuvainen, joten hänelle uudenlainen kuvaustilanne oli pala kakkua. Lisäksi Moppe on koko suuren mopsinsydämensä pohjasta rakastunut parhaaseen kaveriinsa Pommiin, joten hänen rinnallaan Moppe suostuu astelemaan ihan missä vain – vaikka Espoon Kivenlahdessa kylmänä ja pimeänä lokakuun aamuna. Vieläpä vieraan (joskin miellyttävän) ihmisen taluttamana kameroiden edessä.

Elokuvassa Moppe tunnetaan nimellä Morris. Max & Morris – aivan kuten ohjaaja Klaus Härö toivoi.