Koiran vakavat silmävammat
Brunon tarina
Teksti ja kuvat: Sanna Sainpalo
Koirille voi sattua vakavia silmävammoja ulkoillessa, tappelussa toisen koiran kanssa tai onnettomuudessa.
Olin koirieni kanssa viettämässä ihan tavallista viikonloppua vanhempieni luona Mikkelissä. Lauantai-iltana koirille tuli jotain kahnausta sohvapöydän alla. Ihmettelimme, miksi Bruno yhtäkkiä juoksi eteiseen. Huomasimme, että silmään oli sattunut ja pahasti.
Otimme kiireesti yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin, missä voitaisiin aloittaa välitön ensihoito ja saada ohjaus eteenpäin hoitoon. Silmäeläinlääkäreitä kun ei todellakaan ole joka kaupungissa ja kylässä. Saimme yhteyden päivystävään eläinlääkäriin, ja pääsimme aloittamaan hoidon. Brunoa lääkittiin aivopainetta alentavalla lääkkeellä, sillä silmä oli pahasti turvoksissa.
Eläinlääkäri antoi ensiavun, ja saimme ohjeet, että koira on välittömästi toimitettava silmäeläinlääkärin vastaanotolle. Sunnuntai-iltana lähdin koirien kanssa takaisin Helsinkiin. Maanantaina sain ajan klinikalle.
Klinikalla ei kuitenkaan ollut silmäeläinlääkäri paikalla. Saimme lisää lääkkeitä silmään ja varasimme ajan silmäeläinlääkärin vastaanotolle.
Kyseessä oli laaja, ovaali sarveiskalvon pinnallinen haavauma. Silmä todennäköisesti olisi sokea pysyvästi.
Sain mukaan lisää lääkkeitä ja uuden ajan viikon päähän. Laskut eivät olleet halpoja, mutta toisaalta – kuka laskee rahassa parhaan ystävän hoidon.
Oli hieman hankala yhdistelmä, kun olisi pitänyt viikon välein pystyä käymään silmäeläinlääkärin luona ja tehdä töitä. Brunolla oli kauluri kaulassa, ettei pääsisi raapimaan silmäänsä. Exocin silmätippoja kului useita pullollisia ennen kuin silmä lähti toipumaan edes vähäsen.
Luulin jo hetken, että saisin otetuksi Brunolta kaulurin pois, mutta sitten toipumiseen tulikin takapakkia. Tämä tarkoitti uutta reissua silmäeläinlääkärille sekä seerumia, Atropin-tippaa ja lisää lääkkeitä silmään.
Lääkkeistä huolimatta silmäeläinlääkärin luokse tarvittiin uusintakäyntejä. Siinä vaiheessa oli jo hankalaa järjestää työvuoroja, kun ei voinut olla joka viikko pois töistä tai lähteä aikaisemmin. Brunon oli hankala juoda vettä kaulurin kanssa.
Onneksi vanhempani pystyivät ottamaan Brunon Mikkeliin toipumaan, koska he olivat päivät kotona ja pystyivät juottamaan ja syöttämään Brunon. Aluksi Bruno ei edes syönyt kunnolla, koska silmä oli niin kipeä.
Siirsimme Brunon hoidon Mikkeliin Pitkäjärven eläinklinikalle. Eläinlääkäri Jukka-Pekka Närhinen otti Brunon hoidon vastuulleen, ja pikkuhiljaa alkoi tapahtumaan paranemista ja muutosta parempaan. Olihan niitä lääkkeitä mennyt jo aikamoinen määrä: lukematon määrä silmätippoja, voiteita, kipulääkkeitä ja erilaisia kosteutustippoja.
Samana viikonloppuna sattui toinen surullinen tapahtuma, kun minun ja kaverini yhteinen kiinanpalatsikoira Masi nukkui ikuiseen uneen. Masi oli ollut vakavasti sairas koko ikänsä. Löysimme Masin sunnuntai-aamuna eteisen lattialta kuolleena. Emme pystyneet tekemään yhtään mitään. Eli kaikki ikävät asiat tapahtuivat samana viikonloppuna.
Täytyi vain jatkaa eteenpäin ja toivoa, että Bruno toipuisi.
Jouduimme käyttämään Brunoa vielä useita kertoja eläinlääkärillä ennen kuin silmä alkoi toipumaan. Eikä siitä silmästä koskaan täydellistä tulekaan, mutta olemme pärjänneet.
Olen todella kiitollinen Pitkäjärven eläinklinikan henkilökunnalle saamastamme hoidosta ja tietenkin kaikesta siitä, mitä eläinlääkärit ovat tehneet töitä silmän eteen, jotta se saataisiin jotenkin kuntoon.
Vakavan silmäonnettomuuden jälkeen toipumisaika on pitkä.
Onnettomuuden sattuessa ei kannata kaivaa esiin vanhoja lääkkeitä tai salvoja, sillä ne eivät välttämättä ole tarkoitettu kyseisen vamman hoitoon. Silmien ongelmissa on aina otettava yhteys eläinlääkäriin, joka on alan ammattilaisena paras neuvomaan oikean hoidon ja määräämään oikeat lääkkeet. Mitä nopeammin päästään aloittamaan oikea hoito, sitä parempi toipumisennuste on. Silmävammojen hoito vaatii monesti useita lääkärikäyntejä ja seurantaa.
Rodut, joilla on ulkonevat silmät, ovat alttiita erilaisille silmävahingoille. Esimerkiksi iskun aiheuttama silmämunan esiinluiskahdus vaatii välitöntä eläinlääkärin hoitoa. Sarveiskalvon vauriotapauksissa on aina hakeuduttava kiireesti eläinlääkäriin vastaanotolle.
Silmätulehdus vaivaa koiria rodusta riippumatta. Näissä tapauksissa koira tulee mahdollisimman pian toimittaa eläinlääkäriin. Onneksi silmätulehdus paranee usein lääkevoiteilla ja silmätipoilla.
SILMÄVAURIOT VAATIVAT AINA SILMIIN ERIKOISTUNEEN ELÄINLÄÄKÄRIN HOIDON
Toinen tarina silmävauriosta
Lemmikin silmän menetys on omistajalle kova paikka.
Meillä ei ole varmaa tietoa, mistä koiramme silmään oli reikä tullut. Ilmeisesti siihen oli iltalenkillä osunut oksa tmv. Illalla oireilua ei ollut, sunnuntaiaamuna koira siristi silmäänsä.
Yritimme aluksi pelastaa silmän. Verkkokalvon kudossiirrännäisen leikkaamisella on kiire, ja sitä tekevät vain harvat eläinlääkärit. Myös kantasolutippa on hyvä, mutta arvokas hoito. Molemmat vaihtoehdot ovat kiireiset ja valinta on tehtävä, kumpaa yritetään. Kumpikaan hoitokeino ei takaa silmän toipumista.
Silmävammoja on oikeastaan turha hoidattaa muilla kuin aiheeseen erikoistuneilla lääkäreillä. Päivystyskäynti eläinlääkärillä on käytännössä kipulääkkeen saaminen ja ohjeistus hakeutua silmälääkärille. Näin kävi meillekin. Sunnuntainen kipulääkkeen saaminen maksoi melkein 800 €. Yleensä silmävammat tarvitsevat useamman käynnin eläinlääkärillä, sillä niiden paraneminen vaatii kontrollikäyntejä.
Luulimme, että silmä paranee, mutta haava oli kuitenkin liian syvä. Olikohan se neljäs käyntimme, kun silmälääkäri totesi, että on parempi poistaa silmä kokonaan. Harmitti aivan hirveästi ja itketti ainakin viikon. Kuulemamme mukaan monella on koiran silmävamman yhteydessä luomi on ommeltu kiinni ja ymmärtääksemme silmä on toipunut hyvin. Meille tällaista ei ehdotettu.
Koira kuitenkin toipuu silmänpoistosta jopa vuorokaudessa. Koira myös tottuu uuteen näkymään varsin nopeasti. Namin nappaaminen lennosta onnistuu hienosti! Yllättävää, että mopsi on edelleen varsin ilmeikäs. Tärkeintä kuitenkin on, että poistettu silmä ei ole enää kipeä. Perheenjäsen jää edelleen ilmeikkääksi, pieneksi hurmuriksi ja mikä on tärkeintä – poistettu silmä ei ole enää kipeä.
Toipuminen on koiralle helppoa, mutta omistajan sielu siinä menee ihan kappaleiksi.