Kouluttaminen alkaa jo pentulaatikosta
Teksti ja kuvat: Jenna Laurila
Pentua hankkiessaan moni usein tutkii koiran terveystutkimuksia sekä sukutauluja varmistuakseen pennun fyysisestä terveydestä. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon myös psyykkinen terveys: pennun henkiseen kehitykseen sekä koulutettavuuteen vaikuttaa paljon sen kasvuympäristö. Vaikka mopsit ovat pääsääntöisesti leppoisia ja sopeutuvia koiria, voi arjen sujuvuuteen vaikuttaa paljon myös se, miten kouluttaminen on aloitettu kasvattajan toimesta.
Koiranpentujen ensimmäisten viikkojen aikana niiden tärkein kouluttaja on emo. Emon hoiva ja turva luo pennuille parhaat mahdolliset eväät kasvattaa hyvä hermorakenne.
Koiran koulutuksessa tärkeintä on hyvä suhde koiraan. Koira – varsinkaan mopsi – ei tee mitään, jos se ei koe siitä olevan itselleen hyötyä. Hyvä suhde koiraan onkin usein helpoin rakentaa ruuan avulla.
Omien pentujeni kanssa aloitan kontaktiharjoitukset siinä vaiheessa, kun ne alkavat kiinnostua ihmisestä. Tämäkin tapahtuu yleensä kolmen viikon kohdalla.
Kun pennut alkavat syömään kiinteää ruokaa, voi periaatteessa aloittaa peruskoulutuksen perusteen eli kontaktin. Alkumetreillä pennun koulutus sisältää todella pieniä juttuja: kontaktin ottaminen voi olla vaikka vain ruokakupin ääreen pysähtymistä. Se, miten paljon ja miten pienin askelin pennun koulutus aloitetaan jo pentulaatikossa, vaikuttaa paljon jatkossa siihen, millainen koiran koulutettavuus ja sopeutuminen on.
Pennuille koulutus on hyvällä mielellä uusiin asioihin tutustumista. Mitään ei saa tehdä pakottamalla. Pennut altistetaan positiivisille ärsykkeille, kuten vaikkapa imuroinnille pentujen syödessä.
Monet kasvattajat panostavat paljon pentujen totuttamiseen erilaisiin alustoihin. Harva tulee edes ajatelleeksi, miten tärkeää tämä on koiran tulevan arjen helpottamiseksi. Stressaavan, pehmeän ja ei-palautuvan koiran kanssa elämä on todella hankalaa.
Alustatotutusta varten pennuille hankitaan niiden elinympäristöön erilaisia alustoja kuten leikkikehä, tasapainotyynyjä ja muita erilaisia rapisevia, kolisevia, liukkaita ja/tai pehmeitä alustoja. Kaikki ovat yhtä tärkeitä.
Itse koen tärkeänä myös sen, että pennut jo ennen kotiutumista tottuvat eri paikkoihin ja liikkumiseen. Kun pennut ovat lähempänä seitsemää viikkoa, aloitamme autoilun.
Yleensä pennut aloittavat kuljetushäkkiin tutustumisen jo viiden viikosta ikäisinä, jotta häkistä tulee tuttu ja turvallinen rauhoittumispaikka. Häkkiin vapaaehtoinen tutustuminen sekä sinne rauhoittumisen oppiminen tuo helpotusta autoiluun, mutta myös tilanteisiin, missä koira vaikkapa loukkaantuu ja joutuu häkkilepoon.
Autoharjoituksissa käymme esimerkiksi kyläilemässä tai tutustumassa vaikkapa eläinkauppaan. Näin pennut saavat tästäkin seikkailusta positiivisia ärsykkeitä, ja oppivat turvallisessa ympäristössä emänsä ja sisarustensa kanssa, ettei tilanteissa ole mitään pelättävää.
Sisäsiisteys on se, mikä yleensä pennunottajia eniten mietityttää. Miten opettaa pentu sisäsiistiksi?
Fysiologisesti on todella yksilöllistä, miten koirat oppivat sisäsiistiksi. Siitäkin huolimatta sisäsiisteys alkaa jo sieltä pentulaatikosta.
Kun pennut alkavat pikkuhiljaa nousemaan jaloilleen sekä pissaamaan ja kakkaamaan itsenäisesti, alkaa jo sisäsiisteyskoulutus. Tämä tapahtuu pentujen ollessa noin kolmen viikon ikäisiä.
Pentulaatikossa pennuilla on alkuun isompi alue, missä on pissa-alusta. Kun pennut kasvavat (ja jos ilmat sallivat), viedään ne ulos aina ruokailujen jälkeen. Yleensä pennut oppivat käymään alustoilla tarpeillaan kuudesta viikosta eteenpäin.
Pentu ei opi sisäsiistiksi sillä, että se viedään viiden minuutin välein ulos. Pentu oppii rutiinit yleensä hyvin ja niiden avulla sisäsiistiksi. Varsinkin kaupunkiympäristössä ulkoilu on pennulle jännää, sillä siellä on paljon ulkopuolisia ärsykkeitä. Se, että pentu malttaa tehdä tarpeensa ulos, vaatii kärsivällisyyttä ja rauhallisia tilanteita.
Sisäsiisteys ei tapahdu hetkessä eikä sen kanssa voi kiirehtiä. Oppimiseen täytyy panostaa. Pennulle täytyy antaa myös rauha oppia ja kehittyä sen tasoiseksi, että se kykenee sisäsiistiksi. Kuten aikaisemmin mainittu – oppiminen on fysiologisesti todella yksilöllistä.
Pentua ottaessa tulee ehkä harvoin mietittyä sitä, miten paljon kasvattajan panos sosiaalistamiseen ja pennun koulutuksen aloittamiseen voi auttaa jatkamaan peruskoulutusta uuden kodin arjessa.
Jos pennut elävät ahtaasti tai jos niiden kanssa ei tehdä muuta kuin vain annetaan ruokaa ja vaihdetaan alustat, voi se vaikeuttaa koiran psyykkistä kehitystä. Pennut tarvitsevat tasapainoiseen kehitykseen ärsykkeitä. Ne tarvitsevat perusopastusta jo alkuviikoista lähtien, jotta niistä kasvaa helppoja ja mukavia koirakansalaisia.
Kaikilta osin koiran koulutuksessa on tärkeintä positiivinen vahvistaminen, leikkisyys sekä hyvä yhteistyö koiran kanssa.
