Kuva: Etsijäkoiraliitto

Etsijäkoira

Etsijäkoira toimii hajutunnistuksen avulla: koira tunnistaa hajun, jonka ohjaaja antaa. Haju voi olla vaikkapa kadonneen koiran lelu. Etsijäkoiran avulla paikannetaan alue, missä karkuri mahdollisesti oleilee. Koiran omistajalla on vastuu saattaa karkuri kotiin.

Etsijäkoiraliitto järjestää koulutuksia etsijäkoiran työstä kiinnostuneille. Koiran on läpäistävä koulutukset ennen kuin se voi toimia etsijäkoirana. Kaikista roduista ei ole tähän työhön. Esimerkiksi kiinanpalatsikoira ei pääse kokonsa ja maavaransa puolesta kulkemaan kunnolla metsässä tai huonossa maastossa. 

Etsijäkoiraliitto kuitenkin tähdentää, että sopivuus etsijäkoiraksi on pikemminkin luonne- kuin rotukysymys. Liitto ei lähtökohtaisesti sulje mitään rotua pois koulutuksista.

Etsijäkoirien rotukirjo on laaja, ja myös monirotuiset voivat toimia etsijäkoiran tehtävissä. Jos oman alueen etsijäkoiratoiminta kiinnostaa, kannattaa hakea reippaasti mukaan koulutuksiin. Suomessa toimii useampi etsijäkoirayhdistys.

Koirat ja kissat ovat yleisimpiä karkureita

Facebookin ”Karkurit” -palstaa seuraamalla näkee, että karkureita on kaikenlaisia ja -kokoisia. 

Osa koiraroduista on riistaviettisiä, ja siksi ne saattavat helposti karata mielenkiintoisen hajun perään. Toki muitakin koiria karkaa, esimerkiksi säikähtäessään jotain yllättävää. 

Etsijäkoiraliitto lohduttaa, että useimmiten koirat palaavat kotiin joko itsekseen tai autettuina - varsinkin, jos etsintä- ja houkuttelutoimet on aloitettu ajoissa. 

Kissoja karkaa avoimista ikkunoista ja ovista, mistä niiden on helppo pujahtaa omistajan huomaamatta ulos. Kissoille voi rakentaa oman ulkotarhan, missä ne voivat ulkoilla turvallisesti, eikä omistajan tarvitse pelätä, että kissat karkaisivat. Valitettavasti osa ihmisistä ei edes välitä, vaan antavat kissojensa kulkea vapaina. Silloin kissoilla on vaarana jäädä auton alle tai joutua metsän petojen suihin.

Pedot voivat vaania myös koiria. Susi saattaa napata pienen koiran mukaansa tai ilves käydä isommankin yksilön kimppuun. Myös isot petolinnut kuten huuhkaja, meri- tai maakotka, voivat kaapata pienen koiran kynsiinsä. 

Etsijäkoiraliiton mukaan petojen riski on olemassa, mutta vain harvoissa tapauksissa on todisteita pedon uhriksi joutumisesta. Yleensä niin kissat kuin koiratkin selviävät luonnossa hyvin. 

Pienpetojen loukut ja raudat ovat myös vaarallisia, sillä niihinkin koiran on mahdollista jäädä kiinni. Etsijäkoiraliiton mukaan myös tämä on harvinaista. Karkuri voi jäädä loukkuihin, mutta ei vahingoitu niissä. Nimittäin karkureita otetaan kiinni samoilla loukuilla, mitä metsästäjät käyttävät. Esimerkiksi supiloukku on yleisin kissoille ja muille pienille lemmikeille käytettävä loukku.

Karkuteillä koira voi pudota kallionkoloon, josta se ei pääse omin avuin pois. Hukkuminen on myös yksi riski karkulaiselle, jos se menee heikoille jäille tai voimakkaasti virtaavaan paikkaan. Vaikka koira veden vallasta pääsisikin omin voimin pois, on hypotermia iso uhka. Hypotermian voi aiheuttaa myös pitkä aika kovassa pakkasessa. Karkureissuilla ollessaan koiria jää välillä myös junien ja autojen alle.