Kun tutustuin mopsiin
Teksti ja kuvat: Sanna Sainpalo
Tutustuin mopsiin rotuna ystäväni Sannan ja hänen äitinsä kautta. Heillä oli mopsi nimeltä Aatu. Aatu oli mitä herttaisin mopsipoika, hirveä ahmatti ja aina nälkäinen. Hän oli myös itsepäinen ja oman arvonsa tunteva – kuitenkin kiltti eikä ollut koskaan vihainen ihmisille tai toisille koirilla.
Aatu inhosi kynsienleikkuuta. Miten niin pienestä koirasta voikaan lähteä niin kamala rääkyminen ja miten niin pienessä koirassa voikaan olla niin paljon voimaa, kun pyristelee vastaan. Usein Aatun kynnet leikattiinkin eläinlääkärin vastaanotolla, missä leikkaaminen onnistui aina.
Muistan lapsuudesta yhden tapahtuman, kun Sanna tuli käymään meillä Aatun kanssa. Äitini oli leiponut savolaista ohrarieskaa ja tarjosi sitä meille. Muutama rieskan palanen oli jäänyt pöydälle, ja Aatu nokkelana poikana oli hypännyt tuolin päälle ja siitä pöydälle, missä pisteli poskeensa rieskan palaset ja munavoin. Kun huomasimme varkauden, toruimme Aatua. Aatu vain heilutti häntäänsä ja katsoi meitä suloisesti. Eihän siinä kovin kauan voinut olla vihainen.
Siihen aikaan ei ollut matkapuhelimia vaan lankapuhelin. Seuraavana päivänä saimme soiton Sannalta, että he olivat joutuneet käyttämään Aatua yöllä ulkona, kun maha oli kuralla. Siitäkin Aatu selvisi ja maha parantui muutamassa päivässä. Aatu oli jälleen valmis uusiin kolttosiin.
Aatu vanheni eikä jaksanut enää tehdä pitkiä lenkkejä. Jossain vaiheessa tuli aika jäähyväisten ja Aatu-mopsin viimeinen leposija on lemmikkien hautausmaalla Mikkelissä. Aatun jälkeen Sannan perheeseen tuli Tatu-mopsi. Tatu oli niin suloinen pentu ja hyvin villi. Mopsipusut ja riehuminen tulivat tutuiksi. Tatu kasvoi komeaksi nuoreksi mopsiksi ja sai elää hyvän elämän rakastettuna perheenjäsenenä.
Tatukin osasi näyttää oman mielipiteensä asioista kuten kynsienleikkaus ja muut hoitotoimenpiteet. Taisi joskus näykkäistä omistajia vastalauseena. Myös Tatu oli Aatun tapaan itsepäinen ja omanarvontuntoinen koira. Tatukin nukkui aikanaan pois ja on nyt mopsien taivaassa yhdessä Aatun kanssa. Kumpikin olivat suuria persoonia ja omanlaisia veijareita. Rakkaita molemmat. Tällä hetkellä ei ole enää mopseja kotona. Molemmat, sekä Aatu että Tatu, olivat Käenpesän Kennelistä.
Mopsi on kyllä ihmisen paras ystävä, sillä mopsi nauttii ihmisten seurasta ja kotona olemisesta. Sohva ja sänky ovat mieleisiä lepopaikkoja. Toki keittiökin on monen mopsin lempipaikka, kun sieltä saa ruokaa.
Oikein mukavia hetkiä teille kaikille mopsien parissa!
Onko sinulla aikojen takainen mopsi-tarina, jonka haluat kertoa lukijoillemme?
Jos kiinnostuit, voit lähettää tekstin ja valokuvat osoitteeseen mopsilehti@suomenmopsikerho.fi. Jos et tunne olevasi kynäniekka, niin ei hätää: me autamme halutessasi tekstin muokkaamisessa.