Lemmikin viimeinen matka
Teksti: Sanna Sainpalo
Tämä aihe koskettaa jokaista lemmikin omistajaa.
Joskus nuorestakin lemmikistä voi joutua luopumaan esimerkiksi vakavan sairauden vuoksi. Jos sairautta ei voi parantaa, tulee miettiä vakavasti, onko oikein pitkittää oman rakkaan kärsimystä.
Kun koira vanhenee, sen askel lyhenee, vanhuusiän sairaudet alkavat vaivaamaan ja jopa elämänilo voi kadota. Tällöin omistajan tulee tehdä päätös eutanasiasta. Jos lopullisen päätöksen tekeminen askarruttaa, voi asiasta keskustella eläinlääkärin kanssa.
Eutanasia on monelle omistajalle erittäin raskas päätös, ja sitä mietitään aina tarkkaan. Moni koiranomistaja usein lykkää päätöstä toivoen koiran vielä toipuvan. Eikä ihme – onhan se iso päätös.
Aina kannattaa ottaa rohkeasti yhteys eläinlääkäriin ja keskustella asiasta. Oman luottoeläinlääkärin kanssa – jos sellainen on – on asiasta helpompi keskustella kuin tuntemattoman eläinlääkärin kanssa. Joskus myös eläinlääkäri saattaa ottaa asian puheeksi, että olisiko nyt se aika.
Joskus voi käydä niin, ettei edes ehdi eläinlääkäriin.
Kingcharlesinspanielini lyyhistyi lattialle uudenvuoden aattona. Kyseessä oli sydänkohtaus. Siinä emme ennättäneet hälyttämään eläinlääkäriä paikalle, se kävi niin nopeasti. Koira oli poissa. Jäljelle jäi valtava suru ja ikävä.
Moni lemmikeistä saatetaan viimeiselle matkalle eläinlääkäriasemalla eläinlääkärin toimesta. Eläinlääkärin voi myös kutsua kotiin. Omassa kodissa lemmikin viimeinen matka voi olla hyvä ratkaisu: lemmikki saa nukkua pois omassa kodissaan, missä ympärillä on tutut ihmiset sekä oman kodin lämpö ja tuoksu.
Miten lemmikin saattaminen viimeiselle matkalle tapahtuu?
Lemmikille viimeinen matka on tuskaton. Lemmikki ei tunne kipua. Sen sijaan omistajalle tämä on erittäin raskas ja surullinen tilanne, kun joutuu hyvästelemään oman rakkaansa.
Eläinlääkäriasemalla varataan eutanasiaan aikaa, jotta omistaja saa rauhassa jättää viimeiset jäähyväiset omalle rakkaalle lemmikilleen. Eläinlääkäri ymmärtää, että kyseessä on rakastettu perheenjäsen, josta on pidetty huolta.
Ensin eläinlääkäri antaa lemmikille tavallisen rauhoitteen. Tämän jälkeen lemmikille laitetaan suoneen kanyylin kautta yliannostus nukutusainetta, jolloin lemmikki nukkuu levollisesti pois ilman kipuja. Eläinlääkäri varmistaa kuuntelemalla sydänäänet ennen kuin toteaa lemmikin kuolleeksi.
Suomessa eläimen saa lopettaa ainoastaan koulutuksen saanut henkilö. Yleisemmin käytetään aineena barbituraattia, jota ei saa kuin vain eläinlääkärit.
Eläinlääkäreiltä vaaditaan näissä tilanteissa empatiakykyä. Lääkärin tulee osata ottaa osaa omistajan suruun, vaikka olisikin tottunut eutanasiaan. Lemmikkien lopetus kun on se valitettava osa eläinlääkärin työtä. Mutta kyllä eläinlääkäriltäkin saattaa päästä itku eikä ei sille mahda mitään.
Omistaja voi halutessaan haudata lemmikkinsä omalle pihalleen tai lemmikkien hautausmaalle. Monet eläinlääkäriasemat tekevät yhteistyötä lemmikkieläinten tuhkaamoiden kanssa. Lemmikille voi hankkia uurnan, mihin tuhkat laitetaan. Yksi vaihtoehto on joukkotuhkaus. Lemmikkieläinten tuhkauslaitoksilla on omat hinnastonsa lemmikkien tuhkaukseen.
Lemmikin poismenon jälkeen omistajalle ja koko perheelle jää suuri suru ja ikävä. Moni saattaa jopa kutsua lemmikkiä nimellä ennen kuin muistaa tämän olevan poissa.
Onneksi omat muistot ja monet valokuvat auttavat muistamaan ne yhteiset onnen hetket lemmikin kanssa. Pikkuhiljaa suru muuttaa muotoaan ja hyväksyy lemmikin poismenon, jolloin lemmikistä pystyy puhumaan.
"Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas ja niin varjoisat veet, niin varjoisat veet".
”Siks oon mä suruinen, niin paljon meni kanssas kaunista pois".
Näiden sanojen kautta toivotan voimia kaikille niille, jotka ovat lähiaikoina menettäneet rakkaan lemmikkinsä.
Mitä sanoa lemmikin menettäneelle?
Monesti ei löydy mitään sanoja, mutta ”lämmin osanotto” tai ”osanottoni” on aina kohteliasta sanoa. Ei siihen oikeastaan muita sanoja tarvita – hiljainen myötätunto ja lohtu riittää.
