Teksti ja kuvat: Mia Heinzel

44

Ajattelimme käydä Hallerbossin satumetsässä katsomassa kukkivia englanninsinililjoja. Vaan eipäs käyty, kaikki lähitiet ja parkkipaikat oli tukittu. Paikalliset asukkaat ovat hermostuneet kukkaturisteihin. Otimme kuvan metsän vierestä. Jos katsoo tarkasti, selkäni takana on pinkki lilja.

Kävimme Ardenneilla katsomassa sukulaisia. Heillä on hevostila ja siellä on kaksi heppaa, tallikissa ja koira. Kaunis sinisilmäinen Lewis-humma nuuhki minua ihmeissään. Ei kai se ole nähnyt ennen tällaista kippurahäntää. Sugar-hepalla on aurinkolasit päässä.

Ja sitten lähdettiin kesälomalle. Emäntä stressasi ihan hirveästi lennoista - olinhan lähdössä ensimmäistä kertaa mukaan lentäen. Kaikki piti olla selvää ruumaa varten, mutta sittenpä lentoasemalla check-in -virkailija alkoi kysellä kaikenlaista. Onko terveyspassia? Onko eläimen matka maksettu? Kaikki kunnossa. Mikä koira se on? Mopsi!!! Sehän on brakykefaalinen rotu, se ei pysty hengittämään ruumassa ja tukehtuu. Emäntä vakuutti, että koiramme on terve ja selviää kyllä matkasta. Jouduimme odottamaan jonon vieressä todella kauan, kun toinen virkailija soitteli sinne tänne ja selvitteli, voinko minä matkustaa ruumassa.

Siinä alkoi jo kylmä hiki valua, lopuksi emäntä meni tiskille ja kysyi mikä on tilanne. Virkailija punnitsi minut häkkeineni ja antoi isäntäväelle boarding-passit. Minut vietiin DHLn tiskille ja asia oli sillä selvä. En tajua, ihan kuin mopsit eivät olisi lentäneet aikaisemmin. Olipa aika jyrinää ja mölinää lastiruumassa, mutta tuumattiin siellä toisen koirakaverin kanssa, että on tämä sittenkin helpompaa kuin 1800 kilometrin ajo kuumassa täyteen ahdetussa autossa.

Perhe nouti minut Helsinki-Vantaan lentoasemalta sovitusta paikasta ja loma Suomen suvessa alkoi. Mutta kyllä oli kuuma! Talviturkki lensi järveen ja mansikat ja pala munkkirinkilää maistuivat hyvältä. Toivottavasti paluumatka sujuu helpommin.