45

Kesäloma meni hujauksessa ja tapasin ystäväni Jenny-perhoskoiran. Olo oli huoleton perheen kanssa ja vuokra-auton renkaan puhkeaminen ja muut kommellukset eivät minua juuri hetkauttaneet. Fiskarsin ruukki oli jännä, siellä oli paljon muitakin koiria.

Ja sitten paluulento Brysseliin... Onneksi olimme hyvissä ajoin lentoasemalla. No niin, näyttäkää koiran kuljetuslaukku. Voi voi, se on liian pieni, koira ei mahdu seisomaan laukussa. En kai minä ole seisaallaani matkustamossa, vaan makuullani. Minua kuvattiin ja mitattiin ja taas soiteltiin sinne tänne. Lopulta he antoivat luvan puoliksi säälistä minulle vanhalle mopsille palata kotiini.

Korvatulehdukseni ovat onneksi lopullisesti ohi. Olen ollut jo aikaa kuuro, joten korvieni leikkely ei haitannut. Rahaa paloi neljän eläinlääkärin laskuihin, lääkkeisiin, korvien skannaukseen ja leikkauksiin yhteensä 5000 euroa. Emäntä totesi vain, että kun on lemmikin ottanut, sen hyvinvoinnista ollaan vastuussa.

Pimeä ja sateinen syksy on alkanut. Sitten aloimme miettiä, että kyllä meidän pitää käydä Ranskassa. Istuimme autossa 2 tuntia ja saavuimme Arrasiin. Se on ollut aikoinaan flaamikaupunki, sen huomaa Grand Placen talojen päädyistä. Korkeatorninen kaupungintalo on aika näky Sankarien aukiolla. Samalla aukiolla on Jean Trogneaux'n suklaapuoti. Sen ja suklaatehtaan omistaa jo kuudennessa polvessa Ranskan presidentin Emmanuel Macronin vaimon Brigitten sukulaiset. Tomerat nallekarhut päivystivät erään kahvilan edessä. Ja kuten aina, sain paljon ihailijoita.