46

Teksti ja kuvat: Mia Heinzel

Vaikka kuuloaistini on mennyt, näkö ja haju ovat tallella. Kävin tässä päivänä eräänä puutarhassa nostamassa jalkaa. Haistoin jotain epämiellyttävää - savun hajua. Lähellä olevan paritalon toisen puolen yläkerta oli ilmiliekeissä! Palokunta tuli paikalle ja talon asukkaat olivat jo turvassa. Kyllä pelotti, se oli niin lähellä.

Ja sitten alkoi tapahtua kummia. Talomme viereen kasattiin vaikka mitä, talon ympärille pystytettiin rakennustelineet ja kadulle tuotiin iso roskalava. Riuskat miehet purkivat katon ja rakensivat uuden tilalle. Hyvä näin, koska on tässä pari talvea vähän paleltu. Halusin olla urakassa mukana ja työmiehet tykkäsivät minusta kovasti.

Vastapäiseen taloon on muuttanut uusi asukas, hurmaava nuori labrador Lily. Kadullamme on kansainvälistä meininkiä - on kiinalainen temppelikoira, kanadalainen metsästyskoira, australialainen paimenkoira ja sveitsiläinen paimenkoira. Ja onhan täällä se yksi cocktailkin.

Kävimme jouluna Ardenneilla katsomassa sukulaisia ja heidän hevosiaan. Hyvin nuo voivat ja Nouk-partacollie piti olla narussa kiinni, se olisi muuten ollut koko ajan kimpussani, haluaa leikkiä vähän turhan raisusti. Nuorempi emäntä sai galette de roi -kakun maskotin ja kruunun päähänsä.

Lähdimme viikoksi Ranskaan Bordeaux'n lähelle Sarlat-le-Canédan pikkukaupunkiin. Kaupungin keskusta on säilynyt samanlaisena 1300-luvulta lähtien. Kaupunki on kuuluisa tryffeleistä ja hanhenmaksasta. Ei minua sentään tryffelikoiraksi kouluteta, kauppojen seinillä oli kuvia tryffeleitä etsivistä koirista ja sioista! Kaupunki oli kyllä jännä ja siellä oli yksi komea mopsikin minun lisäkseni.