Teksti ja kuvat: Paula Vehmaanperä
”Metkat mopsit” on Mopsi-lehden artikkelisarja, jossa julkaisemme tarinoita meidän kaikkien rakastaman rodun ihanista (ja toisinaan jopa ärsyttävistä, ällistyttävistä, naurettavista tai oudoista) ominaisuuksista ja tavoista.
Tässä artikkelissa esittelemme Paula Vehmaanperän ja Mikko Matikaisen marjapoika Pepen ja seniori-mopsin Epun, joka rakastaa kahlata vedessä – mutta inhoaa vettä, jos se tulee taivaalta.
Marjapoika Pepe
Pepe on oikea marjapoika. Viime kesänä, joka oli muuten Pepen ensimmäinen kesä, hän hurahti marjoihin.
Ensimmäisenä kypsyivät metsämansikat, joita piti maistella aina, kun tuli lenkillä vastaan. Seuraavaksi kypsyikin jo vadelmat, ja niiden perässä kömmittiin pitkin pusikoita. Pepe napsii marjat taitavasti suoraan pensaasta. Muutaman kerran Pepe koki karvaan pettymyksen, kun joku oli ennättänyt syömään kaikki vadelmat. Pieni mopsipoika ei voinut ymmärtää, että hän jäi sillä kertaa ilman herkkuja!
Onneksi mustikkakausi kesti pitkään, ja syötävää riitti jokaisella lenkillä. Muutaman kerran Pepe maisteli myös puolukoita, mutta mustikat ja vadelmat ovat selkeästi enemmän Pepen mieleen.
Uimamaisteri Eppu
Meillä on myös seniorimopsi Eppu, joka ei niin marjoista välitä. Hän saattaa maistaa muutaman, jos oikein lautasella tarjoillaan, mutta ei vaivaudu itse poimimaan.
Seniori Eppu tykkää kahlata vilvoittavassa vedessä. Nuorempana kahlaamaan piti päästä heti jäiden lähdettyä, mutta enää ei ole niin kiire.
Kesälenkeillä tietää, milloin Eppu haluaa uimaan, koska askel suuntaa päättäväisesti kohti Vuoksen vilvoittavaa vettä. Mökillä pääsee sitten Saimaaseen.
KIINNOSTUITKO?
Jaa meille oma tarinasi!
Jotta saamme jatkossakin lukea näitä valloittavia mopsijuttuja, tarvitsemme sinun apuasi!
Jaa meille tarinasi ja siihen liittyvä(t) valokuva(t) osoitteeseen mopsilehti@suomenmopsikerho.fi.
Voit lähettää julkaisumateriaalit milloin tahansa, julkaisemme ne tulevissa Mopsi-lehdissä.
Nämä tarinat toimivat erinomaisena vertaistukena koko Suomen mopsipopulaation palveluskunnalle. Tarinoiden avulla ymmärrämme, ettei oma mopsimme ole mitenkään outo tai rodustaan poikkeava yksilö, vaan edustaa rotuaan virheettömästi.