Teksti ja kuvat: Sirkku Ulvi
”Metkat mopsit” on Mopsi-lehden artikkelisarja, jossa julkaisemme tarinoita meidän kaikkien rakastaman rodun ihanista (ja toisinaan jopa ärsyttävistä, ällistyttävistä, naurettavista tai oudoista) ominaisuuksista ja tavoista.Tässä artikkelissa on esittelyvuorossa Sirkku Ulvin Seppo-mopsi, jolla omaperäisiä tapoja riittää!
Meidän vanhimmalla pojallamme Sepolla on todella paljon omia erikoisia tapoja. Siinä määrin, ettei kenelläkään aikaisemmista koirista - ja niitä on sentään ehtinyt olla melkoinen määrä vuodesta 1968 lähtien. Kyllä noista tavoista melkein kirjan kirjoittaisi, mutta kerrotaanpa tässä vain muutamasta. Ja poika ehdottomasti ansaitsisi tittelin ”Metkojen tapojen mestari”!
Mielensäpahoittaja
Mielensäpahoittaja Seppo on ollut ihan vauvakoirasta lähtien, taitaapa vallan olla jo syntymälahjana saatu ominaisuus. Samoin kuin se, että jos ei muuta tekemistä keksi niin voi vaikka seinille hyppiä.
Jos jokin asia ei suju Sepon mielen mallin mukaan, hän joko kääntää selkänsä, siristelee silmiään ja puristelee kyyneleet poskille tai sitten hän livahtaa tuolin alle, pöydän alle, sohvan taakse - milloin minnekin - ja näyttää niin hapanta naamaa, ettei ole epäilystäkään siitä, mitä mieltä hän on tilanteesta. Esimerkiksi kaikki hoitotoimenpiteet (kynsien leikkuu, nenän putsaaminen, kylpy jne.) aiheuttavat kyseisen varsin voimakkaan reaktion. Onneksi Seppo on NIIN perso herkuille, että paha mieli useimmiten unohtuu, kun hänelle lupaa antaa vähän lohdutusnamia.
Seppo on pesty ja Seppo murjottaa. “En tule tuolin alta pois ennen kuin olen kuivunut!”
On toki tilanteita, joissa namikaan ei auta. Jos Seppo ehtii huomata, että asetan kynsisakset pöydälle tai otan minkä tahansa putelin/purnukan jääkaapin ylälokerosta (siellä kaikki viileässä säilytettävät tipat ja voiteet), ei ole toivoakaan houkutella pelkuria piilostaan – ei edes herkkujen voimalla. Ja mikä omituisinta, jääkaapista otettavien lääkkeiden pelko juontaa aikaan, jolloin jo edesmenneen Tintin silmävammaa jouduttiin hoitamaan tipoilla.
Seppo ei ole koskaan silmiään satuttanut eikä niissä ole mitään muutakaan ärsytystä ilmennyt, mutta Tintin hoitotoimenpiteiden seuraaminen on piirtynyt muistiin ilmeisen selvästi ja pysyvästi: jotakin epämiellyttävää on meneillään ja se tapahtuu, kun tietty luukku jääkaapin ovessa avataan.
Ruokakuppi
Eräänä päivänä jokunen vuosi sitten pääsin selville yhdestä hassusta jutusta. Seppo seisoi ruokakuppinsa edessä ja tuijotteli sinne jäänyttä kuivanappulaa. Minä sitä ääneen ihmettelemään, että ”mikäs siinä nappulassa on vikana?” Vaan eihän se vika nappulassa ollut vaan paha ongelma oli syntynyt, kun kuppi oli siirtynyt maton päältä vähän paljaan lattian puolelle. Siirsin kupin matolle ja pieni eineen jämä kelpasi heti.
Useaan kertaan olen kuppia joutunut siirtelemään, jos kupin reuna on vaikkapa vain puoli senttiä (tai vähemmänkin) lattian puolella ja siitä huolimatta viime kesänä en heti ongelmaa muistanut.
Keittiön matto oli juuri pesty ja pihalla kuivumassa. Lätkäisin kupot paljaalle lattialle ja siinä se mies taas tönötti onnettomana kuppinsa edessä. Ei voinut syödä, ennen kuin nappasin lähellä olevasta koiranpedistä apuvälineen, pienen pantteripeiton.
Rauhanrakentaja
Rauhanrakentaja on toinen varsin hyvin havaittavissa oleva luonteenpiirre Sepossa. Kovin helposti ei kiihtymys muutu aggressioksi ja sen harvan kerran, kun näin on käynyt, niin siinä jo pakenevat isotkin koirat.
Tappelu ei ole tämän koiran juttu ja jos MiiMau toisinaan yrittää ryhtyä turhan ärhäkkääksi ja käy Seppoa komentamaan, niin tämäpä kietoo tassunsa kauniisti mutta tiukasti MiiMaun kaulan ympärille. Pitää vain kiinni niin pitkään kuin toinen rauhoittuu ja laskee sitten irti.
Valitettavasti en ole tilanteesta vielä koskaan onnistunut kuvaa ottamaan, kun kamera on ollut jossain ihan muualla. Oheisessa kuvassa on menossa ns. jälkilepyttelyvaihe: MiiMau vikisee ja yrittää nuolla Sepon suupieliä – vaan mies pysyy ylpeänä ja katsoo muualle.
Naama puhtaaksi ja peukku suuhun
Unirituaali on kuulunut pojan tapoihin aina. Toisinaan tämä muuttuu heräämisrituaaliksi, jos herra on sitä mieltä, että vielä olisi tarvetta lekottelua jatkaa. Rituaaliin kuuluu selälleen heittäytyminen, kasvojen pesu ja pesun jälkeen silmät kiinni ja peukku suuhun. Videon loppuvaiheilla on pieni esimerkki tästä toimesta, joskin se usein saattaa kestää minuutteja ja monesti myös peukku unohtuu suuhun, kun koira nukahtaa uudelleen.
Minulla on olemassa toinenkin video, jossa pesu- ja peukkusessio on pidempi, mutta valitettavasti kuvanlaatu siinä on niin kehno, etten sitä tänne viitsi laittaa.
Ylläoleva video on kuvattu toukokuussa 2021, jolloin Seppo on ollut noin puolivuotias. Tavat eivät siitä ole muuksi muuttuneet: edelleen menee pojalla tassut silmille ja peukku suuhun silloin, kun oikein mukavasti ramaisee.
KIINNOSTUITKO?
Jaa meille oma tarinasi!
Jotta saamme jatkossakin lukea näitä valloittavia mopsijuttuja, tarvitsemme sinun apuasi!
Jaa meille tarinasi ja siihen liittyvä(t) valokuva(t) osoitteeseen mopsilehti@suomenmopsikerho.fi.
Voit lähettää julkaisumateriaalit milloin tahansa, julkaisemme ne tulevissa Mopsi-lehdissä.