Mopsahtaneet perheet
Teksti ja kuvat: Heli Pöyry ja Eero-Pekka Heikkilä
1. Miten teistä tuli mopsiperhe?
Helillä oli jo lapsuudenkodissa mopsi ja siitä lähtien rakkaus mopseihin on ollut ehtymätön. Eero-Pekka oli ennen Väinöä enemmän kissa-ihmisiä, mutta heti Väinön saavuttua perheeseen heistä tuli erottamattomia.
2. Milloin otitte ensimmäisen mopsinne, montako niitä on nyt ja miten on päädytty nykyiseen mopsimäärään?
Helillä oli ensimmäinen mopsi lapsuuden kodissa jo 1999-2001. Väinö saapui perheeseemme marraskuussa 2019. Väinö on rakas perheenjäsen ja persoona. Koemme, että hän on huomiota vaativa tapaus, joten yksi mopsi on meille ainakin toistaiseksi riittävä silmäterä.
3. Mikä mopsissa on parasta? Mikä ärsyttävintä?
Mopsissa parasta on luonne, läheisyys, leikkisyys, läsnäolo ja loistava tilannetaju. Tuntuu, että Väinö on enemmän läsnä kaikissa tilanteissa kuin monet ihmiset. Hänellä on loistavia erikoisiakin ääniä, joilla hän osoittaa vahvoja mielipiteitä, ja haastelee. On uskomatonta, kuinka mustasukkainen hän osaa hetkittäin olla omista (ja välillä toistenkin) ruoista, leluista ja kodin tavaroista, kuten lattiaharjasta tai haravasta.
Parasta on myös yhdessä vietetyt leffaillat ja yöt mopsi kainalossa. Hän jos kuka saa rentoutumaan pitkänkin päivän jälkeen maatessaan ja kuorsatessaan kainalossa. Se määrä, jonka hän osoittaa rakkautta perheessä on mittaamaton. Sitä ei voi ymmärtää ellei ole itse kokenut mopsin rakkautta.
Ärsyttävyys tietysti riippuu varmasti myös yksilöstä, mutta meillä Väinö on korona-ajan koira ja on tottunut olemaan paljon seurassamme. Tämä näkyy hetkittäin raivopuuskina varsinkin, kun hänet yrittää jättää yksin tai joku on poistumassa kotoa. Välillä tarvitaan jos jonkinmoista harhautustekniikkaa turvalliseen poistumiseen välttääkseen lahkeen repimistä tai näykkäisyä. Tilanne kuitenkin rauhoittuu aina suht nopeasti.
Toinen ärsyttävä asia on pieni mouruaminen/vinkuminen automatkoilla, vaikka Väinö kyllä tykkää olla paljon mukana liikenteessä ja autossa. Hän vaatii paljon huomiota ja tiedostamme hyvin, että ehkä olemme itse olleet liian lipsuja kasvuajan koulutuksessa.
Kolmas ärsyttävä asia on karvojen lähtö. Vaikka olemme siistin kodin suosijoita, on Helillä joka aamuinen ongelma karvojen poisto vaatteista töihin lähtiessä.
4. Millainen on tavallinen päivä mopsiperheessänne?
Väinö herää ja nousee sängystä yleensä viimeisenä siinä vaiheessa, kun muut ovat jo juoneet aamukahvinsa ja Väinön ruokakupista kuuluu kilahduskutsu aamupalalle keittiöön. Sitten lähdetään pihan puutarhaan aamuhaisteluille ja asioille. Väinö yleensä aamuisin vähän leikkii ja käy päiväunille, kun muut pureudumme päivän työtehtäviin. Välillä Väinö saattaa herätä päiväunilta vasta, kun koittaa lounasaika, jonka jälkeen lähdemme uudestaan ulos.
Pihamme ohi viilettää usein autoja ja rekkoja, joten meidän pitää olla tarkkana, ettei Väinö juokse autojen alle. Hänellä on suuri intohimo kaikkea liikkuvaa kohtaan.
Kerran pihallamme Väinön hihna katkesi ja hän pääsi juoksemaan liikkuvan auton alle. Tästä selvisimme onneksi kuin ihmeen kautta säikähdyksellä. Eläinlääkärin tarkastuksessa oli vain pieni haava kainalossa, joka oli tullut fleksistä. Lisäksi toinen keuhko oli vähän painunut lyttyyn, mutta tämäkin parantui parin viikon sairasloman aikana.
Meillä Eero-Pekka osaa ottaa rennommin elämän Väinön kanssa, kun taas Heli on varovaisempi ja yrittää ennakoida kaikkea mitä voi sattua. Helillä ei mene päivääkään, ettei hän pelkäisi Väinön tukehtuvan herkkuunsa, saavan ampiaisen/käärmeen/ötökän piston, hukkuvan (Väinö rakastaa uimista ja voisikin viettää koko päivän järvessä), jäävän auton alle tai muuten vain sattuvan jotakin.
5. Harrastatteko mopsienne kanssa jotakin?
Päivät soljuvat työaikataulujen ja perheen askareiden parissa, ja Väinö on kaikessa mahdollisessa mukanamme. Koitamme mahdollistaa Väinölle paljon hänen lempiasioitaan arjessa kuten puistoissa kävely ja toisten koirien kanssa sosialisoituminen, uiminen, auringonotto ja nurmikolla kieriskely, herkkujen sopiva nauttiminen (Väinön lempparit ovat pehmeät lihatikut, kurkku, banaani ja jäätelö), sekä hellittelyhetket.
Väinö olisi koko ajan sylissä, jos se vain olisi mahdollista. Helin äiti oli jo ostamassa kantoreppua, jotta joissain tilanteissa elämä olisi helpompaa hänen kanssaan, mutta sitä emme ole vielä kokeilleet. Väinön lempinimi onkin "hauvavauva" ja se kyllä kuvaa hänen luonnettaan ja lempiasioitaan erinomaisesti.
6. Millaiset luonteet mopseillanne on, ovatko erilaisia?
Väinöllä on kyllä ihan omalaatuinen luonne. Hän on nautiskelija ja rakastavainen. Hänen läsnäoleva olemus on ainutlaatuinen ominaisuus. Mielestämme Väinö ei ole koira, vaan enemmänkin yksi tasa-arvoinen perheenjäsen (paitsi hän on kyllä ehkä tärkein kaikista – ainakin omasta mielestään).
Väinöä leimaa myös intohimoinen suhde ruokaan, joten meidän pitää olla tosi tarkkana siitä, mitä hän laittaa suuhunsa. Väinö söisi kirjaimellisesti kaiken, minkä saa kuononsa eteen.
7. Missä mopsinne nukkuu?
Välissämme keskellä sänkyä peiton alla. Usein joko pää tai pylly tyynyllä. :)
8. Onko mopsillanne ollut terveysongelmia? Oletteko saanut ihmisiltä kritiikkiä siitä, että omistatte mopsin?
Meidän Väinö on ollut perusterve. Terveyttä ovat rasittaneet enemmänkin muutamat yllättävät tapaturmat yhteiselomme varrella.
Ensimmäisenä vuonna nukahdimme kaikki sohvalle ja unohdimme lähelle kupin suklaarusinoita. Väinö oli syönyt koko kupin tyhjäksi ja näin ollen maha oli pullollaan suklaarusinoita. Pääsimme nopeasti eläinlääkärille oksennutukseen. Pysyviä vaurioita ei ehtinyt muodostua.
Suurin tapaturma auton alle juoksemisen lisäksi tapahtui toissa talvena, kun Väinö varasti Eero-Pekan kädestä jäätelötikun ja nielaisi sen kokonaisena. Siinä sitten keskellä sunnuntaiyötä soiteltiin hätäisinä eläinsairaaloihin. Pääsimme nopeasti Hämeenlinnan Vethouseen tähystysleikkaukseen.
Tikku saatiin ehjänä pois vatsalaukusta ja onni oli, ettei se ollut katkennut matkalla vaikka olikin röntgenkuvassa aivan poikittain vatsalaukussa. Se yö oli kauhunsekainen pelkotilojen sekamelska, joka onneksi päättyi hyvin.
Arjessa on niin paljon mahdollisia surmanloukkuja, että ei ihme, että Helistä on tullut ihan ylivarovainen kaikessa yhteistekemisessä perheen silmätikun kanssa. Väinöllä on vakuutus Lähi-Tapiolassa ja sen on kyllä maksanut vuosittain itsensä takaisin.
Pari kertaa kesähelteillä Väinö on viety extra nesteytykseen eläinlääkärille, koska Väinö on huono juomaan tarpeeksi. Laitammekin kesäkuumalla veden sekaan hiukan herkkuruokaa, jotta saisimme hänet juomaan enemmän.
9. Oletteko tekemisissä muiden mopsiperheiden kanssa? Entä yhteistyö kasvattajan kanssa?
Olemme aika kiireisiä arjessamme, mutta kävimme Mikkelin Kyyhkylässä toissa kesänä Mopsien erikoisnäyttelyssä. Olipa hieno päivä nähdä paljon lajitovereita ja mopsiperheitä.
Mopsilehteä luemme aktiivisesti, ja mieltämme ilahduttaa aina mopsien kohtaaminen kotimaassa ja maailmalla. Erittäin mieleenpainuva mopsikohtaaminen oli Italian Bolognassa muutama vuosi sitten. Tapasimme Carlo- nimisen mustan mopsin omistajansa kanssa. Carlo näytti niin italialaiselta kuin kuvitella saattaa. Hänellä oli hieno kultaketju kaulassa ja kävelytyylikin oli ylväs, kepeä ja tyylikäs aivan kuin paikallisella omistajallaan.
Yhteistyö kasvattajan kanssa jäi harmillisesti lyhyeksi kasvatusperheessä sattuneen onnettomuuden vuoksi. Onneksi ehdimme monta kertaa vierailla luovuttajaperheessä ennen Väinön luovutusta meille. Ennätimme nähdä kodinomaisen kasvuympäristön, Väinön sisarukset ja äidin.
Iloksemme Väinön veli asuu naapurikaupungissa Lappeenrannassa, ja toivoisimme joskus järjestävämme sisarustapaamisen.
10. Vapaa sana, kerro mopsiperheenne elämästä mitä haluat.
Olemme valtavan onnellisia yhteiselämästä Väinön kanssa ja hän on meille erittäin rakas. Mopsit todella tuovat iloa elämään!
Asumme Helin perheen vanhalla maatilalla Hirvensalmella Etelä-Savossa, ja kaikki mopsahtaneet ovat tervetulleita kesävierailulle meidän Maatilakirppikselle heinäkuussa. Mopsivieraille ja heidän perheilleen on aina erikoisherkkuja tarjolla talon puolesta.
