Mopsahtaneet perheet
Teksti ja kuvat: Meri Mettälä
Miten teistä tuli mopsiperhe?
Voisi vaikka sanoa niin, että minä synnyin mopsiperheeseen, sillä äitini Kirsi Mettälä (Kennel Alaunt Carlin) on kasvattanut mopseja jo yli 30 vuotta. Rotu on siis minullekin tuttu kolmen vuosikymmenen ajalta.
Milloin otitte ensimmäisen mopsinne, montako niitä on nyt ja miten on päädytty nykyiseen mopsimäärään?
Vaikka olenkin elänyt mopsien kanssa koko elämäni, otin oman ensimmäisen mopsini 20-vuotiaana omassa kodissa asuessani. Oscar oli 8 kk ikäinen, kun hän muutti luokseni. Hän oli kodinvaihtaja. Oscarin ja minun välillä oli selkeästi heti ensi syntymäviikoista lähtien yhteys: kun kävin vanhempieni luona kylässä, satuin nappaamaan Oscarin syliini halittavaksi useasti. Hän oli pentueen nallekarhu ja aivan "erinäköinen" kuin muut pennut.
En muista tilannetta tarkalleen, mutta se meni jotenkin näin. Äitini soitti minulle, että nyt olisi nuori uros tulossa takaisin perheestä, jossa Oscar ei voinut olla perheen elämäntilanteen vuoksi. En kauaa empinyt, kun päätös oli jo tehty siitä, että Oscar saa kodin minun luotani. Tällä hetkellä meillä on kaksi vaaleaa mopsia: 7-vuotias Nestori ja 2-vuotias Lionel.
Mielelläni ottaisin useammankin mopsin meidän perheeseen, mutta tällä hetkellä kaksi mopsia on sopiva määrä. Heistä on toisilleen seuraa, kun olemme päivät töissä. Joskus pojat ovat mukanani töissä kampaamolla.
Mikä mopsissa on parasta? Mikä ärsyttävintä?
Parasta mopsissa on rakastava ja uskollinen luonne. Mopsin pelkkä läsnäolo piristää välittömästi mieltä, jos joskus sattuisi olemaan huono päivä. Se on aivan käsittämätöntä, miten paljon näitä voikaan rakastaa. Pojat ovat meille kaikki kaikessa ja heidän tarpeensa laitetaan aina etusijalle.
Pojat toimivat uskomattoman upeasti kampaamollani kuuntelukoirina. Ei ole tullut vastaan yhtään ihmistä, joka ei mopsista tykkäisi. Mopsi on myös mainio ulkoilukaveri, sillä se jaksaa pitkiäkin matkoja, mutta päivittäin ei ole pakko tehdä kymmenien kilometrien lenkkejä. Energisyys vastaa aika hyvin omaa pirteyttä. Joskus on paljon energiaa, mutta silloin tällöin pitää muistaa levätäkin.
Ainut "ärsyttävä" asia, jonka keksin, on se, etteivät he elä ikuisesti kanssamme.
Millainen on tavallinen päivä mopsiperheessänne?
Arkipäivät menee pojilla nukkuessa, kun olemme töissä. Töistä kotiin palattuamme pojat odottavat malttamattomina päivän toista ruokaa. Ruokailun ja pienen lepohetken jälkeen menemme päivittäin lähimetsään samoilemaan. Näin kesällä pojista on parasta, kun lenkin yhteydessä suuhun saa napsittua mustikoita ja puolukoita polkujen varrelta.
Viikonloppuisin saatamme pakata eväät reppuun ja lähteä johonkin kauemmas luontoretkelle. Pojat ovat siitä mainioita, että he ovat aina innoissaan lähdössä mukaan joka paikkaan ja tykkäävät matkustaa autossa. Pojat viihtyvät merellä erityisen hyvin ja pitävät myös veneilystä.
Harrastatteko mopsienne kanssa jotakin?
Olemme käyneet Lionelin kanssa muutamissa näyttelyissä, ja nyt keväällä kävimme oman kaupungin koirakoulussa näyttelykoirakurssin. Siitä innostuimmekin, että pitäisi mennä kokeilemaan esim. tokoa tai agilityä, sillä Lionel oli treenipäivisin aina aivan täpinöissään ja nautti suuresti koulutuksesta. Nestori on saanut harjoitella myös koirakoulusta opittuja temppuja kotona.
Pojilla on oma Instagram-tili, jonne pyrimme laittamaan viikoittain kuulumisia. Tilin löytää nimellä @nessujalimppu.
Millaiset luonteet mopseillanne on, ovatko erilaisia?
Pojat ovat luonteiltaan erilaiset. Nestori 7 v. on selkeästi herkkä tapaus – voisi sanoa jopa erityisherkkä niin kuin omistajansakin. Nestori tuppaa välillä jäämään Lionelin jalkoihin, kun tämä jyrää mennessään ja Nestori kiltisti väistää.
Ehdin kerran pelästyä, että mitä on tapahtunut, kun ilmeisesti muurahaiset olivat päässeen puraisemaan Nestorin tassunpohjaa lenkillä. Nestori meni täysin hysteeriseksi eikä tiennyt missä asennossa olla.
Nuoli vain tassuaan. Minä moneen kertaan tutkin tassun ja katsoin, ettei siinä näy yhtikäs mitään. Hän siis vain reagoi voimakkaasti, jos jokin on vähän hullusti. Ja huolehtivainen äiti siinä ehtii aina hätääntyä.
Lionel 2 v. taas on semmoinen rämäpää eikä tunnu pelkäävän oikein mitään. Lionel on myös selkeästi leikkisämpi kuin Oscar tai Nestori.
Missä mopsinne nukkuvat?
Pojat tykkäävät nukkua eniten pehmeällä sohvalla. He tulisivat myös oikein mielellään sänkyyn. Vaikkei sitä uskoisi, niin pieni mopsi pystyy valtaamaan koko sängyn, joten kaikkien unirauhan kannalta on parempi, etteivät he nuku sängyssä. Ainakaan kovin usein…
Onko mopsillanne ollut terveysongelmia? Oletteko saanut ihmisiltä kritiikkiä siitä että omistatte mopsin?
Edesmenneellä mopsilla Oscarilla oli spondyloosi, jonka vuoksi hänet piti viedä viimeiselle matkalleen 8 vuoden ikäisenä. Muutoin pojat ovat olleet terveitä. Nestorimme onkin tämmöinen "kuono”-mopsi, ja olemme saaneet eläinlääkäreiltä positiivista palautetta siitä, ettei hengitys rohise.
Oletteko tekemisissä muiden mopsiperheiden kanssa? Entä yhteistyö kasvattajan kanssa?
Käymme aina satunnaisesti mopsi-treffeillä tuttujen kanssa. Toki enemmänkin voisi järjestää mopsi-miittejä täällä Kymenlaakson alueella.
Pojat ovat aina yhtä innoissaan kun menemme "mummolaan", sillä siellä pääsee temmeltämään oikein kunnolla mopsilauman kanssa.
Vapaa sana, kerro mopsiperheenne elämästä mitä haluat.
Emme osaisi kuvitella elämää ilman mopseja. Pojat ovat sellaisia perheen maskotteja, jotka jäävät monelle mieleen hurmaavien luonteidensa vuoksi.
