Mopsahtaneet perheet: Perhe Ingervo
Teksti ja kuvat: Jussi Ingervo
Mopsahtaneet perheet -artikkelit koostuvat (nimensä mukaisesti) mopsahtaneiden perheiden vastauksista kymmeneen kysymykseen. Tässä numerossa Jussi Ingervo kertoo, miten heidän perheensä ”mopsahtui” ja millaista elämä on ja on ollut mopsilauman kanssa.
1. Miten teistä tuli mopsiperhe?
Kun tyttäremme alkoi pienenä lapsena pyytää koiraa, hänen äitinsä tokaisi, että saat sen sitten kun täytät 15 vuotta ja osaat hoitaa sitä itse. No, me luulimme, että sillä päästiin pälkähästä ja kohta tuo unohtaa koko asian. Mutta ei se unohtunut. Vuosia hän muistutti lupauksesta ja odotti, että aika kuluisi. Talomme toisessa päässä asui Julle-niminen mopsi. Sitä tyttö kävi usein tapaamassa. Niin rotu tuli hänelle tutuksi.
Tytön ollessa 11 vuotta, ajattelimme, että nyt on koiran aika. Jos odottaisimme 15. ikävuoteen, olisi kiinnostus varmaan jo ohitse. Lisäksi koirasta olisi varmasti iloa ja lohtua murrosiän myllerryksessä. Tyttö halusi mopsia, mutta minä mietin, mikä rotu sopisi meidän olosuhteisiimme. Niinpä tein Kennelliiton sivuilla testin. Sen pitäisi olla sopeutuvainen, vähän haukkuva, ystävällinen, lasten kanssa toimeen tuleva jne. Kun kaikki kriteerit oli syötetty, tuli tulokseksi Mopsi. Olin hieman hämmästynyt. En ollut koskaan ajatellut ottavani mopsia. Tyttö oli kuitenkin rodun suhteen järkähtämätön.
Sitten etsittiin tietoa. Saatiin joitakin yhteystietoja ja vihiä, että lähistöllä olisi pentuja tulossa.
2. Milloin otitte ensimmäisen mopsinne, montako niitä on nyt ja miten päädyitte nykyiseen mopsimäärään?
Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa on Jesse, tuo arktinenpuutarhamopsi, joka tuli meille toukokuun alussa vuonna 2016.
“No, me luulimme, että sillä päästiin pälkähästä ja kohta tuo unohtaa koko asian. Mutta ei se unohtunut. ”
3. Mikä mopsissa on parasta? Mikä ärsyttävintä?
Parasta mopsissa on sen luonne. Erittäin sosiaalinen, miellyttämishaluinen, mutta myös itsepäinen. Pitkä historia Kiinan keisarihovista Euroopan aristokraattien lemmikiksi on hionut mopsista pois turhanaikaiset metsästys- yms. vaistot. Sen sijaan on kehittynyt äärimmäisen sofistikoitunut herkkujen kerjääjä, joka hovinarrin elkein on sekä hellyttävä että ilkikurinen, ja kiertää omistajansa pikkusormensa ympärille tämän huomaamatta sitä. Sitten se johtaa salavihkaisesti ihmisiä omien tarkoitusperiensä mukaan.
Ärsyttävintä on, kun pitäisi kirjoittaa, mutta yhä uudelleen ja uudelleen käpälä raapii kättä, kun ei oikein pysty kirjoittamaan kahdella kädellä ja rapsuttamaan mopsia yhtä aikaa.
4. Millainen on tavallinen päivä mopsiperheessänne?
10-vuotias Jesse tuntee isäntäväen aivoitukset ja toimii kuin ihmisen mieli. Se pitää myös huolta, että asiat, kuten ruoka, ei pääse unohtumaan. Se tietää normaalin päivän rutiinit, kuten aamu- ja iltalenkit, ruoka-ajat jne. Se ei turhaan hötkyile. Mutta, jos tulee vieraita, on taas vauhtia luvassa. Etenkin lapsenlapsien vierailut aiheuttavat runsaasti ylimääräistä hösellystä.
5. Harrastatteko mopsienne kanssa jotakin?
Tärkein harrastus on ulkoilu lähimetsissä, rannoilla ja puistoissa. Jesse on leikkinyt myös paljon roolileikkejä pseudotieteellisissä arktisenpuutarhamopsin tutkielmissa.
“Parasta mopsissa on sen luonne. Erittäin sosiaalinen, miellyttämishaluinen, mutta myös itsepäinen. ”
6. Millaiset luonteet mopseillanne on, ovatko erilaisia?
Jesse on luontainen kotimopsi, joka toteuttaa rotunsa parhaita luonteenpiirteitä. Arktinenpuutarhamopsi on puolestaan endeeminen villimopsilajin edustaja, jolla on vielä kaikki metsästysvaistot tallella. Se selviää päijäthämäläisissä ikimetsissä omin avuin, vilahtaen harvakseltaan innokkaiden mopsikologien havaintopiirissä, pitäen heidän tieteellisiä ponnisteluja pilkkanaan.
7. Missä mopsinne nukkuu?
Jesse nukkuu vaihtelevasti, kopassaan, nallen sylissä ja sohvalla. Se tietää, ettei makuuhuoneeseen mennä, vaikka ovi onkin auki. Oven suussa se valvoo isäntäväen kuorsausta ainakin osan yötä.
8. Onko mopsillanne ollut terveysongelmia? Oletteko saanut ihmisiltä kritiikkiä siitä, että omistatte mopsin?
Jesse on ollut varsin terve. Terveystarkissa se on todettu terveeksi. Ahneus on saanut aikaan eniten ongelmia. Se kun syö monenlaista, kuten esimerkiksi tupakan tumppeja, karvatuppoja ja mitä milloinkin.
Mopsiin kohdistunutta kritiikkiä olemme saaneet hyvin vähän. Silloin tällöin ihmiset kyselevät terveysasioista, kun ovat lukeneet brakykefaalisista roduista ja niiden ongelmista. Keskustelut ovat olleet asiallisia ja rakentavia ja Jesse on tehokkaasti hälventänyt ennakkoluuloja. Se kun vastoin odotuksia juoksee ja riehuu muiden koirien kanssa eivätkä silmätkään putoa päästä kesken leikin.
“Jesse nukkuu vaihtelevasti, kopassaan, nallen sylissä ja sohvalla.”
9. Oletteko tekemisissä muiden mopsiperheiden kanssa? Entä yhteistyö kasvattajan kanssa?
Jessen kautta on tullut monia tuttavuuksia. Yhteistyö kasvattajan kanssa on ollut loistavaa ja häneltä olemme saaneet aina tukea, neuvoja ja apua, kun niitä on tarvittu.
10. Vapaa sana, kerro mopsiperheenne elämästä mitä haluat.
Mopsi on vienyt sydämemme mennessään. Ennen Jesseä emme osannut kuuna päivänä kuvitella ottavamme mopsia. Nyt emme osaa kuvitella mitään muuta koirarotua itsellemme. Tästä saamme kiittää talossamme asunutta Julle-mopsia ja tyttäremme jääräpäisyyttä. Kiitos heille, että olemme saaneet tutustua tähän sydäntenmurskaajien rotuun.
Oletteko mopsahtanut perhe?
Etsimme koko ajan mopsahtaneita perheitä kertomaan omasta elämästään mopsin tai mopsien kanssa. Jos haluat osallistua artikkelin tuottoon, ota yhteyttä mopsilehti@suomenmopsikerho.fi. Lähetämme kysymykset sähköpostilla. Halutessanne autamme vastaustenne muokkaamisessa.