Mopsin valloittava luonne
Teksti: Nella Lämsä, Karoliina Siira
Kuvat: Nella Lämsä, Sanna Häkkinen, Viivi Hassinen, Sirkku Ulvi
Kuva: Nella Lämsä
Mopsi, kuten muutkin brakykefaaliset rodut, on tällä hetkellä niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa suuren yleisön huomion ja huolen kohteena.
Jokainen mopsinomistaja haluaa varmasti turvata rodun terveen tulevaisuuden. Samalla moni kuitenkin miettii, mikä vaikutus suunnitteilla olevalla retromopsin rotuunotolla on mopsin valloittavaan luonteeseen. Jokainen mopsinomistaja tietää, että rodun luonne on hyvin ainutlaatuinen, jonka toivoisi säilyvän ajassa ikuisuuksiin.
Arveluja mopsin historiasta
Rodun kuin rodun luonteeseen vaikuttaa luonnollisesti sen alkuperä: mistä se on kotoisin ja mihin tehtävään koira on alun perin jalostettu.
Mopsin alkuperästä on esitetty paljon arvailuja, mutta todennäköisimmin rotu on kotoisin Aasiasta. Useassa yhteydessä mopsin kotimaaksi mainitaan Kiina, missä lyhytkuonoiset koirat ovat aina olleet suosiossa. Mainintoja mopsintyyppisestä koirasta on löydetty ajoittuvan jopa 900 eaa.
Kerrotaan, että Kiinassa mopsin ilme jalostettiin muistuttamaan lohikäärmettä. Nämä ylvään lohikäärmehymylliset koirat makoilivat korkeilla tyynyillä palatseissa ja pitivät pahat henget loitolla.
Minä uskon vahvasti siihen ”tarinaan”, minkä mukaan mopsin juuret ovat nimenomaan Kiinassa. Tässä versiossa mopsit olivat etenkin keisarien lemmikkejä eläen ylellistä elämää. Onpa niillä kuulemma ollut (jo silloin) omat palvelijat, kuten muullakin hovin väellä.
Mielestäni tämä osuus tarinasta on hyvin uskottava, sillä mopsit osaavat vielä tänäkin päivänä olla varsinaisia hienostelijoita, jotka pitävät omistajiensa palvelijastatusta itsestään selvänä. Tämä mopsistandardi on varsin hauska piirre näissä meidän itse itsensä aateloivissa koirissamme. On arvon mopsi ja asiaankuuluva palvelusväkensä sekä kaikki muu mukava hoviväki siellä taustalla.
Samaisen tarinan mukaan mopsien pääsääntöinen tehtävä on ollut viihdyttää hoviväkeä eli toisin sanoen ne ovat olleet narreja. Tämäkin on hyvin helppo uskoa, sillä ainakin omat mopsini saavat minut nauramaan ääneen päivittäin.
Kuva: Nella Lämsä
Kuva: Nella Lämsä
Kuva: Nella Lämsä
Kuva: Sirkku Ulvi
Mopsien toinen tärkeä tehtävä kylmän kalseassa keisarinlinnassa on ollut hoviväen lämpimänä pitäminen nukkumalla yöt vieressä. Varsinkin tämä on erittäin helppo uskoa, koska… no, jokainen mopsinomistaja tietää miksi. Nämä luontaiset lämpöpatterit pitävät omistajansa mukavan lämpimänä kesät talvet.
Mopseja ei siis ole jalostettu mihinkään ”ylevään” tehtävään kuten metsästykseen, jäljestämiseen, noutamiseen, paimentamiseen tai vartioimiseen. Tämä tekee mopsista täydellisen seurakoiran, joka ei kaipaa omistajaltaan mitään rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaista toimintaa. Vaikka kaikkia rotuja on jo vuosikymmenten – ellei satojen – saatossa jalostettu lähemmäksi lemmikkiä, on niillä yhä olemassa vietti rotunsa alkuperäiseen käyttötarkoitukseen.
Tämän päivän mopsi
Mopsit kuuluvat FCI:n luokituksessa ryhmään 9 eli seura- ja kääpiökoirat. Luokituksen mukaan mopsin käyttötarkoitus on yksiselitteisesti seurakoira.
Ja parasta seuraahan mopsit meille ihmisille ovat! Eikä pelkästään ihmisille. Koskapa mopsilla ei ole mitään metsästys- tai jäljestysviettiä, saavat kaikki muutkin luontokappaleet olla mopsilta rauhassa.
Rauhaa rakastava ja kaikkia luontokappaleita kunnioittava mopsi
Mökkimme pihapiirissä asustaa oravakommuuni. Joka kesä pihallamme vilistää useita pieniä pörröhäntiä, joihin mopsini eivät kiinnitä juuri mitään huomiota. Kävipä kerran jopa niin, että kolme oravanpoikasta parkkeerasi Elmon mahan alle. Elmo seisoi hievahtamatta paikoillaan. Vain sen silmät pyörivät ympyrää hämmentyneenä. Meikämopsi on niin hurmaava, että oravatkin rakastuvat!
Myös kaupungissa ollessamme citykanit, villihanhet, lokit ja muut siivekkäät saavat olla aivan rauhassa. Villihanhien jätökset sen sijaan kiinnostavat etenkin Paavoa aivan liikaa.
Naapurustossamme on yleistynyt kissojen ulkoilutus. Näihinkin ulkoilijoihin Paavo ja Elmo suhtautuvat yhtä ystävällisesti kuin vastaantuleviin koiriin. Uskoni sanonnan ”tappelevat kuin kissat ja koirat” paikkansapitävyyteen on mopsien myötä romahtanut täysin.
Paavo ja Elmo ovat aika ajoin hoidossa ystävälläni, jolla on marsuja. Ystäväni oli ensimmäisellä kerralla huolissaan siitä, miten pojat suhtautuisivat hänen rakkaisiin lemmikkeihinsä. Pojilla ei ollut aikaisempaa kokemusta juuri marsuista, mutta olin varma, ettei mitään ongelmia syntyisi.
Illalla sain ystävältäni viestin, ettei marsuilla ole mitään hätää. Pojat olivat kuulemma pikemminkin kiinnostuneita marsujen ruuista. Tämä viesti ei ylittänyt uutiskynnystäni.
Mopsi on useimmiten ahne, mutta se ei ole valmis laittamaan tikkua ristiin ruuan eteen. Jos potentiaalinen raaka-aine ei ole paloiteltu ja tarjoiltu hopealautasella, planeetoiden ollessa oikeissa asennoissa – olkoon koko herkku. Pyh!
Nenänkäytön mestari
Vaikka mopseilla ei ole metsästys- tai jäljestysviettiä, toimivat niiden pienet kirsut moitteettomasti. Herkimmillään mopsin nenä on silloin, kun joku perheenjäsenistä yrittää salaa avata vaikkapa nakkipaketin, banaanin tai jugurtin. Jos muutoin mopsi liikkuisikin verkkaisesti, niin hajuhavainnon saatuaan tämä ryntää salamannopeasti herkkutuoksun suuntaan. -Moi, sulla oli täällä jotain!?!
Ulkoillessa mopseille on tärkeää päästä käyttämään nenäänsä, joten monesti matkallisesti lyhytkin lenkki saattaa kestää ajallisesti kauan. Haistelu on kaikille koirille luontainen tapa tutkia ympäristöään.
Mopsien kanssa voi harrastaa jopa nose workia, joka on paitsi mukava, mutta myös hyödyllinen harrastus, sillä se aktivoi koiran nenänkäytön lisäksi myös aivotyöskentelyä ja tuottaa koiralle suurta mielihyvää.
Olen jostain lukenut, että koiralle 15 minuutin haistelu voi vastata 45 minuutin lenkkiä.* Haistelu on koiralle erittäin stimuloivaa ja kuormittavaa puuhaa, joten se voi olla henkisesti jopa väsyttävämpää kuin fyysinen liikunta.
*HUOM! Lähdettä en enää löytänyt, joten luvut eivät välttämättä pidä täysin paikkansa.
Kuva: Viivi Hassinen
Kuva: Sirkku Ulvi
Kuva: Nella Lämsä
Kuva: Sanna Häkkinen
Mopsi ei ole vartiokoira
Mopsi ei yleensä ole haukkuherkkä. Tämän epäilen johtuvan siitä, ettei mopsia ole jalostettu vahtikoiraksi. Toki mopsit ovat luontaisesti uteliaita, oman elämänsä ”Ulla Taalasmaita”, joten voi mopsistakin irrota haukahdusta etäisesti muistuttavia ääniä niiden huomatessa ikkunasta tai parvekkeelta jotain heidän mielestään epäilyttävää.
Pääsääntöisesti mopsit sopivat kerrostaloasumiseen, sillä niillä ei ole intohimoista tarvetta keskeyttää kauneusuniaan ja varoittaa perhettä jokaisesta porraskäytävässä kulkevasta naapurista tai postinkantajasta.
Tosin poikkeuksia ja poikkeustilanteita löytyy meidänkin pienestä perheestämme.
Kaupunkiasunnossamme välinpitämättömästi käytävässä liikkuviin suhtautuva Elmo muuttuu mökillämme reviiritietoiseksi vartijaksi, joka puolustaa tiluksiamme tunnontarkasti. Jos naapuri eksyy veneellään meidän aluevesillemme, ryntää Elmo rantaan ”raivokkaasti” haukkuen. Muutaman kerran Elmo on myös reagoinut mökkitonttimme yli lentävään lentokoneeseen. Ilmeisesti tiluksillamme on myös oma ilmatila, jota ei Elmon mielestä sovi loukata.
Mopsi(kin) tulee kouluttaa
Monet, joilla ei ole mopseista paljoakaan kokemusta, pitävät rotua itsepäisenä. Me mopsinomistajat kuitenkin tiedämme, että oikea termi tälle luonteenpiirteelle on päättäväisyys. Kun mopsi päättää jotain, toteuttaa tämä sen suurella sydämellä ja tahdonvoimalla.
Moni voi myös ajatella, ettei tätä kilttiä pientä koiraa tarvitse kouluttaa. Juuri tämän päättäväisyytensä vuoksi mopsi on koulutettava. Oikeastaan olen sitä mieltä, että ihan jokaisen koiranomistajan tulisi käydä koiransa kanssa vähintään arkitottelevaisuuskurssi riippumatta siitä, mitä rotua pentu edustaa.
Mopsin koulutus on suhteellisen helppoa, sillä se on perso herkuille. Namipalojen eteen tämä pieni ahmatti on valmis tekemään lähes mitä tahansa.
Luontaisen ahneutensa vuoksi mopsin rakkaus, palvonta ja kiintymys on helppo ostaa herkuilla. Mutta niillä ei voi ostaa mopsin kunnioitusta tai tottelevaisuutta. Päinvastoin - mopsi nimittäin ottaa helposti päällepäsmärin roolin. Myös tämän vuoksi mopsin koulutus on tärkeää.
Kuva: Nella Lämsä
Kuva: Nella Lämsä
Koira on kommunikoinnin ammattilainen
Eläimet eivät kommunikoi samalla tavalla kuin me ihmiset. Ihmiskunnalla on muista elävistä olennoista poiketen myös sanallisen viestinnän taito, jonka vuoksi ihmiset kuvittelevat olevansa kommunikoinnin mestareita. Ihmiset ovat väärässä.
Eläimet sen sijaan ovat todellisia kommunikoinnin ammattilaisia.
Esimerkki: oletteko nähneet lintuparven lentävän siten, että yksi lintu lähteekin aivan päinvastaiseen suuntaan kuin muut? Minä olen nähnyt vain täydellisessä muodostelmassa lentäviä parvia, joiden kaunis, aaltoileva liike muistuttaa virheetöntä tanssia, jota lahjakkaatkin ihmiset joutuvat harjoittelemaan vuosia.
Jos linnut olisivat kuin ihmiset, useampi yksilö eksyisi parvesta. Yhdellä olisi kompassi rikki ja toisella vanha sovellus navigaattorissa. Loput vetoaisivat siihen, etteivät he saaneet sähköpostiviestiä, missä kerrotaan parven olevan menossa etelään eikä luoteeseen.
Kaikki koirat, mutta etenkin mopsit, ovat ilmeikkäitä ja selväsanaisia kommunikoijia. Useimmiten minulle ei Paavon ja Elmon käyttäytymisestä, naaman ilmeistä, korvien tai hännän asennosta jää mitään epäselvää, mitä he haluavat tai eivät halua tai mikä mielentila milloinkin on vallitseva. Varsinkin Paavo osaa kertoa hyvin selväsanaisesti, haluaako hän lähteä sadekelillä ulos vaiko ei.
Mopsi on itsevarma
Mopsit ovat itsevarmoja monessa suhteessa.
Mopseilla ei ole tarve päteä tai kompensoida epävarmuutta vaikkapa rähisemällä kuten joillakin aremmilla roduilla voi olla tapana. Jos vastaamme tulee rähisevä koira, yleensä Paavo ja Elmo vain katsovat tätä rähisijää pää kallellaan tai kävelevät ohi kiinnittämättä toiseen mitään huomiota. Pojat kenties huokailevat, että mikäköhän tuon tyypin nappuloissa on ollut tänään vinossa…
Mopsit eivät myöskään ole helposti provosoitavissa. Veljeni perheen Taavi (coton de tulear) yritti pikkupentuna uutterasti saada poikiani leikkimään näykkimällä näitä korvista ja hännästä – aivan kuten pennuilla on tapana. Pojat vain lähtivät tilanteesta pois sen suuremmin hermostumatta.
Paavon hiljainen auktoriteetti vakuutti Taavin nopeasti. Paavon ei tarvinnut kuin vain mulkaista Taavia, niin tämä perääntyi suosiolla.
Elmon härnäämistä Taavi sen sijaan jatkoi, kunnes kolmantena päivänä Elmolla viimein meni se kuuluisa vorssalaisen fati nurin. Hän kiepautti tämän sinnikkään kakaran selälleen ja piti etutassuaan Taavin rinnan päällä. Taavi räpiköi jalat heiluen kuin selälleen joutunut kilpikonna. Elmo ei kertaakaan rähähtänyt tai näyttänyt hampaitaan. Piti vain kylmän rauhallisesti Taavin paikoillaan, kunnes tämä rauhoittui. -Oletkos siinä!
Mopsit ovat myös erittäin itsevarmoja omasta hurmaavuudestaan. Etenkin Paavo saattaa jäädä tuijottamaan kadulla vastaantulijoita odottavasti ja pettyy suunnattomasti, jos häneen ei kiinnitetä mitään huomiota. Usein Paavo kuitenkin saa osakseen odottamansa ja eittämättä ansaitsemansakin ihailun, joten hänen itsetuntonsa pysyy mukavasti vahvana.
Paavo myös aika ajoin ihastelee itseään peilistä. Eräänkin kerran iltalenkillä emme olleet millään päästä peili-ikkunan ohi, kun Paavo jäi tuijottamaan siitä heijastuvaa komeaa kuvajaista. Peili-ikkuna kuului talon kivijalassa sijaitsevalle toimistolle. Jos joku siihen aikaan sattui olemaan töissä, on tätä varmasti huvittanut ikkunan takana keikistelevä mopsi. Komee on aina komee ja onhan siitä varsin vaikea katsettaan irti saada!
Virallinen rotumääritys
Virallisen rotumäärityksen mukaan mopsi on erittäin hurmaava, omanarvontuntoinen ja älykäs. Se on luonteeltaan tasainen, iloinen ja eloisa. Suomen Mopsikerho ry:n kotisivuilta löytyy täydellinen kuvaus mopsin valloittavasta luonteesta.
Kuva: Sirkku Ulvi
Kuva: Nella Lämsä
Oma listani mopsin luonteenpiirteistä (aakkos-, ei tärkeysjärjestyksessä)
Aktiivinen
Avoin
Eloisa
Ennakkoluuloton
Hauska, Hilpeä, Huvittava
Hellyttävä
Hurmaava
Huumorintajuinen
Iloinen
Innostuva
Itsevarma
Kiltti
Leikkisä
Omanarvontuntoinen
Omaperäinen
Osallistuva
Pelleilevä
Peloton
Päättäväinen
Rakastava
Rohkea
Seurallinen
Tarmokas
Tottelevainen
Uskollinen
Ystävällinen
Älykäs
Kuva: Sirkku Ulvi
Mikä mopsin luonteenpiirre mielestäsi puuttui listalta?
Lähetä oma listasi meille mopsilehti@suomenmopsikerho.fi.