Mopsista on moneen: Hippun tarina
Teksti ja kuvat: Jaana Rantanen
Meille Hippu-mopsi hankittiin Alaunt Carlin -kennelistä täysin seuraneidin rooliin. Hän tuli täyttämään sydämeen jääneen aukon, jonka edellinen mopsi meille jätti ja jota ei vaan voi mikään muu rotu korvata.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että Hippu sai kasvaa kuin rikkaruoho, pelkällä rakkaudella kasteltuna. Unohtui siinä ohessa, että Hippu kuitenkin on "koira". Tai no... mopsi ainakin. Unohtui säännöt ja johdonmukainen kasvattaminen sekä ennen kaikkea sosiaalistaminen.
Tämän tulimme katkerasti huomaamaan, kun innostuimme pitkästä aikaa näyttelyistä. Hippu ei osannut käyttäytyä toisten koirien seurassa kunnolla ja muut koirat olivat Hippun mielestä pelottavia.
Koirakohtaamiset olivat lähes pelkkää haukkumista ja hyökkäilyä. Kävi harvinaisen selväksi, että jos mieli Hippun kanssa käydä näyttelyissä, oli pakko ensimmäisenä korjata omat virheensä, jotta niin esittäjä kuin koirakin voisivat nauttia rennoista ja mukavista näyttelypäivistä.
Alkoi ahkera sosiaalistaminen, joka piti sisällään kaikkea mahdollista kanssakäymistä niin ihmisten kuin koirien kanssa. Tämä sai meidät tutustumaan TOKOON.
Lähellä meitä toimii pieni harrastusryhmä (Noormarkun koiraharrastajat), joilta päädyimme ostamaan kurssin. Ihan vaan, jotta Hippu saisi uusia koirakontakteja ja tilanteita vieraiden koirien kanssa. Kerroimme heti alkuun kurssin vetäjälle lähtökohdat ja omat tavoitteemme, ja niin sitä sitten aloitettiin.
Aluksi kurssin vetäjä painotti meidän kohdallamme juurikin näyttelyitä helpottavia harjoitteita, joten varsinainen TOKO jäi vähemmälle. Mutta nopeasti kaikki huomasivat Hippun kyvyt uuden oppimiseen, joten palattiin aidon TOKON pariin.
Kehitys on ollut huimaa! Entinen remmiräyhääjä kulkee nyt rauhallisesti tyttäreni rinnalla ilman hihnaa! Siellä se mopsi makaa paikoillaan muiden koirien välissä, useiden metrien päässä ohjaajastaan odottamassa, koska ohjaaja antaa seuraavan käskyn.
Hämmästyneitä ovat olleet niin me kotiväki kuin muut harrastajat sekä ohjaaja. 13-vuotias tyttäreni ja Hippu ovat parivaljakko, joka yhteistyöllään ja taidoillaan lyö ällikällä kaikki. Hippu on todellakin näyttänyt sen, että mopsista on moneen!
Hippu harjoittelee myös pienimuotoisesti agilityä, johon mopsin taidot näyttää myös riittävän erinomaisesti. Ehkä kisaamaan asti ei kannata suunnitella mopsin vankan rakenteen vuoksi, mutta jos haluaa vain harrastaa, niin siihen mopsi soveltuu erinomaisesti.
Usein mopsit mielletään vain seurakoiriksi, mutta todellisuudessa mopsikin voi olla monipuolinen, helppo ja oppivainen harrastuskaveri, mikäli vaan omistajalla intoa riittää!
