Oli hienoa, että he pääsivät tapaamaan nyt oikein livenä heidän Instagram-tähtensä ja tuote-esittelijänä toimivan Alman, sekä tietysti myös minut, joka Alman tilin takana häärii. Kerettiin siinä jo vähän suunnittelemaan tuleviakin yhteistyökuvioita tapaamisten yhteydessä.

Tilaisuudessa oli tosi kiva meininki. Oma koirani kilpaili valioluokassa ja Ompun kanssa kisattiin paras turisti -tittelistä. Osallistuin myös molempien koirien kanssa parikilpailuun.

Open Show’n kilpailu eteni leppoisasti ja kaikilla oli selkeästi kivaa ja mukavaa. Se ei ollut ollenkaan sellaista tiukkaa ja totista tekemistä.

Sähköinen arvostelu toimi hyvin: näin pystyi koko ajan kehän laidalta lukemaan kilpailevien koirien arvosteluita. Tuomari käytti hyvin aikaa kunkin koiran kohdalla sekä antoi hienoja ja erittäin kattavia arvosteluita. Ei ollut minkäänlaista kiireen tuntua, mikä oli tosi kiva juttu.

Omat koiramme pärjäsivät yli odotusten! En osannut aamulla kuvitella, että ajelen kotiin rotunsa parhaan koiran kanssa. Alma oli siis ROP-koira ja voitti myös parhaan hännän tittelin. Omppu-mopsi taas voitti paras turisti -kilpailun ja kaiken kukkuraksi voitimme vielä paras pari -kilpailunkin. Siis vau - olipas päivä! Nämä upeat voitot kruunasivat muutoinkin niin hienon päivän, ja kyllä siinä hymy oli hieman herkässä, kun kotiinpäin ajeltiin.

Täytyy sanoa, että Open Show oli kerta kaikkiaan hienosti toteutettu ja kaikki sujui oikein mallikkaasti. Koko päivästä jäi tosi hyvä fiilis!

Jessen näyttelymatka – Jussi Ingervon tunnelmia Open Showsta

Kesän Open Show oli mukava tapahtuma sopivasti kesäloman aikana. Pitkään aikaan en ollut vienyt Jesseä näyttelyyn. Koronasulku sotki kuvioita ja vuoden siirtämisten jälkeen Lahden kansainvälisen näyttelyn osallistumismaksut palautettiin. Myös jokin muu näyttely, johon olin Jessen ilmoittanut, peruttiin samasta syystä. Ajattelin silloin, että antaa olla.

Keväällä mopsiyhdistyksen Open Show -ilmoitus herätti mielenkiintoni. Pieni, vain mopseihin keskittyvä tapahtuma. Kaiken lisäksi se oli Lepaan viinitilalla, aivan puutarhaoppilaitoksen vieressä, jossa opiskelin 80-luvun alussa. Siinä oli riittävästi syitä ilmoittautua mukaan. Silloin huomasin myös, että Jesse oli siirtynyt senioriluokkaan.

Eipä sitten muuta kuin aamuvarhaisella eväitä mukaan, Jesse autoon ja lähdimme kohti Lepaata. Toki olin viikkoa aikaisemmin palautellut sekä omaan että Jessen mieleen, kuinka kehässä liikutaan. Ja olihan se taito Jessellä selkäytimessä. Heti, kun näyttelyhihna ja namipussi tulivat näkyviin, oli kaikki selvää. Se on taas tätä leikkiä.

Näyttelypaikka oli nurmikolla golfkentän, viinitilan ravintolan ja myymälän vieressä. Loistava ratkaisu. Ruokaa ja fasiliteetit hyvin saatavissa.

Tälläsin Jessen häkin ja eväät sopivasti kentän reunalle. Jesse meni häkkiin, että hieman rauhoittuisi ja tottuisi ympärillä leijaileviin tuoksuihin.

Sitten vain seurasin kehiä toinen toisensa jälkeen, kunnes tuli Jessen vuoro. Hyvinhän se kaikki sujui. Useamman kerran kävimme juoksentelemassa kehässä ja lopuksi oli Jessellä kasa palkintoja, ruusukkeita ja pokaaleita. Häkki tuntui olevan Jesselle mieluisa lepopaikka. Kai se reissussa tuntui etäkodilta kaukana maailman turuilla.

Näyttelyn lopuksi autoin näyttelypaikan purkamisessa, söin evääni ja lähdin lopuksi Jessen kanssa fiilistelemään nostalgisissa Lepaan puutarhaopiston puistokäytäville. Paljon oli muuttunut 40 vuodessa.

Sitten ajoimme takaisin kotiin, missä Jesse pääsi tutkimaan ansaitsemiaan palkintoja.