Pentulaatikko
Osa 2.

Teksti ja kuvat: Jenna Laurila

Perusteena hyvään yksinoloon on hermorakenteeltaan tasapainoinen koira. Koiran henkinen kehitys alkaa jo ensimmäisistä viikoista, jolloin hoivaava emo on tärkein vaikuttaja. Toki myös perimällä on iso merkitys.

Kun pentujen korvat ja silmät avautuvat, myös niiden maailma avautuu. Emo on tärkeä opettaja lähes kaikkeen. Koira tietysti perii myös geneettisesti paljon, mutta jos se ei saa jo pentulaatikossa tasapainoisia lähtökohtia, tulevat ne näkymään arjessa. Tasapainoinen ja henkisesti hyvin voiva koira on helppo koira myös arjessa.

Yksilöllisiä eroja tietysti on, mutta kokonaisvaltaisesti mopsit omaavat hyvän hermorakenteen.

Mopsit eivät yleisesti ole eroahdistuksesta kärsivä rotu, mutta niidenkin kanssa yksinoloa tulee harjoitella. Jokainen koira vaatii koulutusta – rodusta riippumatta. Se on niiden oikeus, ja omistajan tulee sitoutua koulutukseen jo koiraa hankkiessaan.

Koulutuksellisesti vallitseva trendi on aktivointi, mutta se, mikä vaikuttaa paljon koiraan – varsinkin yksinollessa – on se, miten koira opetetaan rauhoittumaan. Liiallinen aktivointi voi aiheuttaa ylivireystilan, joka eniten kostautuu yksinollessa. Siinä missä mopsikin kaipaa lajityypillistä aktivointia, kaipaa se myös opetusta rauhoittumiseen.

Yksinolon harjoittelu lähtee ensimmäisinä viikkoina emon hoivasta: siitä, että emo saa itsenäisesti hoitaa pentuja. Se on perustana kaikelle.

Tärkeintä yksinolon opettamisesta on, ettei yksinolosta tehdä numeroa. Aluksi koira opetetaan esimerkiksi rauhoittumaan rauhallisessa rajatussa tilassa ihmisten ollessa kotona.

Vaikka meillä pennut saavat elää suhteellisen vapaasti lauman joukossa viidestä viikosta eteenpäin, opetetaan ne silti rauhoittumaan yhdessä huoneessa. Huoneessa niille tarjotaan aina ruoka sekä virikkeet. Kyseisessä huoneessa ne myös nukkuvat. On myös totta, että lauma opettaa, mutta lauma opettaa myös ne huonot tavat. Ei ole väärin sanoa, että ”kouluta yksi koira hyvin, ne muut oppivat siinä sivussa.”

Pentujen yksinolon opettelu alkaa siis jo pentulaatikossa. Emä opettaa pentuja reagoimaan siihen, miten ollaan, kun jäädään yksin. Tässäkin asiassa emon antamat eväät ovat äärimäisen tärkeät.