Salkkaripojat ja viimamakkara
Teksti ja kuvat: Sirkku Ulvi
Tässä jutussa ISO eli emäntä kertoo kuulumisia ja mikäpä olisi luontevampaa kuin kuvailla kolmea koiraansa heidän saamiensa lempinimien kautta, sillä nuo nimet kuvastavat myös heidän luonteitaan. Jatkossa kukin kolmikosta saa kertoa koiranelämästä kukin omalla tavallaan.
Lauman pomo on Seppo, kolmevuotias touhukas ja tomera nuorimies, jolle on jo ehtinyt muodostua kunnioitettava kokoelma erilaisia kutsumanimiä.
BATMAN eli lepakkomies on rohkea koira, jonka kimppuun tyttären isot koirat saavat hyökätä hurjasti muristen ja haukkuen ja poika vain nauttii. Tietäen, että ne luikkivat häntä koipien välissä muualle, kun niitä vähänkin komentaa. Tämä koira todella lentää ilmassa, lentää ihmisten niskaan, lentää pyrähdyksillä sohvalta alas tai lentää jopa, jos ei parempaa tekemistä keksi.
PEPPONEN-Seppo taas on niin hellä ja herkkä kuin pieni eläin vain voi olla. Nukkuu aina tiukasti vatsaani vasten painautuneena. Herätessään ensin puskee minua, sitten kellahtaa selälleen, pesee tassuilla naamansa ja laittaa peukun suuhunsa. Katsoo niin rakastavin silmin kuin koira vain voi katsoa.
Toisinaan Pepponen on KEPPONEN, esimerkiksi silloin kun kakkahätä poikkeuksetta iskee juuri sisään kutsumisen aikaan. Kun Seppo on oikein kepponen, niin Kepposesta tulee MATTI-TEPPONEN.
MIELENSÄPAHOITTAJA astuu kehiin aina, kun asiat eivät mene ihan toivotulla tavalla: jos torutaan, jos joku ottaa Sepon lelun tai muutoin häntä kaltoin kohtelee. Silloin Seppo istuu selin loukkaajaan, ei kuule mitään, ei näe mitään ja tiristelee kyyneleitä naama kurtussa.
Kaksivuotias Ismo on usein IHMO tai PEHMO. Sana pehmo kuvaa häntä ehkä kaikkein parhaiten: aina iloinen hännän heiluttaja, viihtyy sylissä, painaa posken ihmisen poskelle, nukkuu ihmisen poskella/kaulalla/niskassa.
Tai yksinkertaisesti kaatua lätkähtää suoraan nukkujan kasvoille. Kuulostelee aamuisin hiljaa istuen, josko hänen ihmisensä heräisi ja iloissaan kiemurtelee selällään Sepon tavoin, kun ihminen lopulta herää. On todella hauskaa katsottavaa, kun kaksi mopsia suorittaa kuviokelluntaa kuin suunnitellun koreografian mukaan.
MULEENAMIES on Batmanin kaveri. Muleena on muleena siksi, että kaveri on niin pehmo, ettei hänen sanavarastoonsa kuulu R-kirjainta. Muleena yleensä seuraa Batmania kuin hai laivaa ja tekee samaa, mitä vanhempi (ja myös isompi) edellä. Ainoa asia mistä tulee sanomista, on Muleenan ruokakuppi, siihen ei Seponkaan auta mennä nenäänsä työntämään. Mopsien tavoin molemmat pojat ovat äärimmäisen ahneita eivätkä omastaan luovu.
Tämän hahmon ominaisuuksiin kuuluvat myös mureenamaiset liikkeet, letkeys ja äärimmillään on löysyys. Sylissä usein käy roikkumaan kuin ragdoll-kissa konsanaan ja pitelijällä on täysi työ estää hervottomaksi levähtänyt kaveria valumasta maahan.
Nyt kolmevuotias corgityttömme tuli meille uudelleen sijoitettuna vuoden vanhana. MEI on alkuperäinen kutsumanimi, joka jo ensimmäisessä kodissa oli kääntynyt muotoon MII-MAU ja täällä lopulta vääntynyt MIIKUKSI, joka tällä hetkellä enimmäkseen on käytössä.
VIIMAMAKKARA -nimi tulee yksinkertaisesti koiran ulkomuodosta. Pitkä patukka lyhyin töppösin on suorastaan kuin luotu kynnyksen eteen loikoilemaan. Öisin Viimamakkarasta tulee LENKKIMAKKARA, koska nukkuessaan tyttö aina kiertyy kerälle.
LEIKKIPOLIISI on tarkkana siitä, ettei kukaan varmasti leiki keskenään, jos HÄN niin haluaa. Kuritus kohdistuu aina isoimpiin leikkijöihin eli esimerkiksi tyttären valkkariin ja huskyyn. Lisäksi tähän liittyy sellainen erikoinen piirre, että Ismo saa leikkiä kenen kanssa vaan, mutta Sepon ja muiden väliin pitää mennä. Seppo on lauman pomo, joten voi olla kyse siitäkin, että Miikku tulee pomoa puolustamaan, jos leikki näyttää turhan hurjalta.
Corgin luonne poikkeaa aika lailla siitä, mihin minä olen mopsien kanssa tottutuntut, mutta omine erikoisine piirteineen tuo mukavan mausteen kokonaisuuteen.
Ja oman terveyteni kannalta tervetulleen ja terveellisen mausteen siinä mielessä, että päivittäisten lenkkien pituus on tämän pakkauksen myötä lisääntynyt oleellisesti. Molemmat mopsipojat ovat reippaita liikkujia eivätkä vauhdissa yhtään jää naisseurasta jälkeen. Suurin ero tämän ”vammaisryhmän” (kuonottomat ja jalaton) jäsenten lenkkeilykäyttäytymisessä on se, että vain yksi (Seppo) kulkee koipi sojossa kautta kiven, korren ja kannon, kaksi muuta ahmii pupunkakkaa.
Kesää odotellessa,
Sirkku ja karvakaverit
