Yleistyvä koirien sairaus:
Sappirakon mukoseele
Teksti ja kuvat: Jonna Kylli
Tämä on Urhon ja Penan tarina.
Urho on reilu 13-vuotias seniori-mopsi. Ikäväkseni Penan jouduin päästämään sateenkaarisilloille viime elokuussa 13,5 vuoden iässä. Urho ja Pena olivat velipuolia keskenään.
Molemmilla mopseillani on todettu useita vuosia sitten sappiongelmaa. Sappirakossa on sappinesteen sijaan osittain ja enenevässä määrin limaa ja sakkaa. Kyseessä on sappirakon mukoseele, joka voi mahdollisesti aiheuttaa henkeä uhkaavan tilanteen.
Sappirakon mukoseele on erityisen yleinen mm. shetlanninlammaskoirilla, mutta lääkärimme mukaan sitä havaitaan enenevässä määrin kaiken rotuisilla koirilla. Vuosia sitten sappirakon poistoleikkauksia tehtiin harvakseltaan, mutta nykyisin lääkärimme mukaan leikkauksia tehdään jo viikoittain.
Pohdittiinkin lääkärin kanssa, mistä tämän taudin runsas lisääntyminen johtuu. Varmaa tietoa ei ole, mutta arvauksia perinnöllisyyden, lisääntyneen tutkimisen ja ruuan suhteen on.
Edesmenneen koirani kohdalla sappirakon mukoseele oli sattumalöydös vatsan ultrassa. Penalle aloitettiin sappilääkitys. Lääkitys ei kuitenkaan Penalle sopinut, enkä mahdollisia tulevia ongelmia ennaltaehkäisevään sappirakonpoistoleikkaukseen halunnut iän vuoksi ryhtyä. Pena eleli mukoseelen kanssa monta vuotta hyvää elämää, kunnes toisen sairauden paheneminen lopulta johti eutanasiapäätökseen.
Urhon kohdalla ongelmat alkoivat närästelynä, johon eivät enää närästyslääkkeet tai muutkaan keinot auttaneet. Vatsan ultrassa myös hänellä todettiin sappirakossa sakkaa. Aloitimme sappilääkityksen, jolla närästely saatiin kuin saatiinkin kuriin. Myös Urhon kohdalla lääkäri on väläytellyt sappirakon poistoleikkausta, mutta en hänenkään iän vuoksi halua siihen ryhtyä.
Nyt, kun itselleni on sattunut kaksi sappirakkovaivaista mopsia, ja eläinlääkärikin kertoi ongelman yleistyvän koko ajan kaikkien koirien keskuudessa, päätin kirjoittaa lehteen artikkelin tästä aiheesta.
Mukoseele diagnoosien saaminen molemmille koirille oli todella pelottavaa koska taudin mahdollisen etenemisen/pahenemisen ennustaminen on mahdotonta. Suosittelen kovasti mukoseele diagnoosin saaneita käymään säännöllisesti lääkärin kontrolleissa, jotta mahdollisiin ongelmiin voidaan puuttua ajoissa.
Me Urho-papan kanssa jatkamme yhdessä toivottavasti vielä pitkään. Penaa ikävöiden!
”Onkohan vaiva yleinenkin mopsien kohdalla vai sattuiko meille vain huono tuuri?”, Jenna pohtii.
Jos sinun mopsilla/mopseilla on todettu sappirakon mukoseele, kerro siitä meille lähettämällä sähköpostia osoitteeseen jalostustoimikunta@suomenmopsikerho.fi
Sappirakon mukoseele
Lähde: Pyynikin Eläinlääkärit, ELL Aino Patjas
Mikä on mukoseele?
Mukoseelessa sappirakkoon kertyy tiivistynyttä sappea tai limaa. Tämä voi johtaa sapen kerääntymiseen maksaan, sappiteiden tukoksiin, sappirakon tulehdukseen ja lopulta sappirakon puhkeamiseen. Sappirakon puhkeaminen on hengenvaarallinen tila, joka vaatii välitöntä hoitoa.
Mukoseelea pidetään monisyysairautena eli sen puhkeaminen on monen tekijän summa.
Ei tiedetä, miten tauti tarkalleen kehittyy tai mitkä tekijät sen aiheuttavat. Taudilla on havaittu selvä rotualttius, minkä takia perinnöllistä herkkyyttä sairastumiseen pidetään todennäköisenä.
Mukoseele yhdistetään tiettyihin endokriinisiin eli umpieritysjärjestelmän sairauksiin, kuten lisämunuaisen liikatoimintaan (Cushingin tauti), kilpirauhasen vajaatoimintaan ja korkeisiin veren rasva-arvoihin. Niinpä sekä geneettiset että aineenvaihdunnalliset tekijät vaikuttanevat taudin syntyyn.
Myös sappirakon heikentyneen liikkuvuuden on todettu altistavan mukoseelelle. On näyttöä siitä, että tietyt lääkeaineet, kuten eräissä ulkoloislääkkeissä käytetty imidaklopiridi, voisivat joskus olla osatekijöinä taudin puhkeamiseen.
Taudin yleisyys
Mukoseeleen on viime vuosikymmeninä sairastunut yhä enemmän koiria. Mukoseelea on havaittu erityisen paljon mm. shetlanninlammaskoirilla, kääpiösnautsereilla, cockerspanieleilla ja chihuahuoilla.
Sairastunut koira on tyypillisesti vanhempi yksilö, sairastuneiden keski-ikä on noin yhdeksän vuotta. Nuorikin koira voi sairastua.
Taudin oireet
Taudin oireet ovat vaihtelevia. Oireita voivat olla esimerkiksi oksentelu, voipuneisuus, ruokahaluttomuus, vatsakipu, ikterus eli keltaisuus sekä runsas juominen ja virtsaaminen. Koirat voivat olla myös oireettomia.
Taudin diagnosointi
Mukoseele voidaan diagnosoida ultraäänitutkimuksella. Mukoseeleen viittava löydös on eriasteinen, hyperkaikuinen liikkumaton sakka sappirakossa. Verinäytteissä todetaan usein kohonneet maksa-arvot, ei kuitenkaan aina.
Taudin hoitovaihtoehdot
Mukoseelen hoitovaihtoehdot ovat sappirakonpoistoleikkaus tai lääkitys yhdistettynä sappirakon seurantaan ultraäänitutkimuksella. Lisäksi ruokavalio muutetaan vähärasvaiseksi. Jos sappirakko on puhjennut tai koiralla on hyvin voimakkaat yleisoireet, ainut mahdollisesti pelastava hoito on leikkaus. Usein leikattukin koira tarvitsee loppuelämäkseen lääkityksen.
Mitä kannattaa tehdä, jos epäilee koirallaan mukoseelea?
Mukoseelen voi todeta luotettavasti ultraäänitutkimuksella. Jos epäilee koiralla mukoseelea, kannattaa hakeutua sisätautieläinlääkärin vastaanotolle, jolla on kokemusta sappiteiden sairauksien diagnosoinnista. Jos leikkaushoito tulee kyseeseen, on hyvä valita klinikka, jossa on kokemusta nimenomaan sappirakonpoistoista, sillä toimenpide ei ole rutiinileikkaus.
Hätätilanteessa ei saa kuitenkaan jumittua pohtimaan sopivaa hoitopaikkaa – revennyt sappirakko edellyttää välitöntä hoitoa, ja nopein apu on silloin paras apu.
Voiko mukoseelea yrittää välttää kotikonstein?
Koska on arvoitus, miksi jotkut koirat sairastuvat mukoseeleen, ei ole suoria vastauksia siihenkään, miten tautia voi välttää. Kuten kaikkiin sairauksiin paras ennaltaehkäisy on huolehtia koiran hyvästä yleisvoinnista tarjoamalla sille sopivaa ravintoa sekä riittävästi liikuntaa ja lepoa.
Imidaklopridia sisältävien ulkoloishäätölääkkeiden käyttöä voi välttää, vaikkakaan imidaklopridi yksinään ei ole aiheuttaja mukoseelelle.
Alhainen D-vitamiinitaso voi olla yksi mukoseelelle altistava tekijä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mukoseelen puhkeamisen voisi estää D-vitamiinilisällä. Sen sijaan tieto korostaa laadukkaan ravinnon merkitystä.
Ravinnon rasvapitoisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota – myös puruluiden ja makupalojen. Esimerkiksi siankorva on erittäin rasvainen purtava, siksi niitä ei suositella koirille ollenkaan. Myös esimerkiksi juustonpaloista voi huomaamatta kertyä suuri määrä rasvaa.
Lue koko artikkeli
https://pyynikinelainlaakarit.fi/ajankohtaista/mika-on-mukoseele/