Vinkit turvalliseen kesään
Teksti ja kuvat: Nella Lämsä
Suomen kesä on useimmille ihmisille ja lemmikeille vuoden parasta aikaa. Kauniina kesäpäivänä on mukava viettää yhteistä aikaa auringosta ja lämmöstä nauttien. On kuitenkin hyvä tiedostaa kesän piilevät vaarat, ettei iloinen päivä saa surullista käännettä. Tähän artikkeliin on koottu yleisimpiä vaaratilanteita sekä ohjeita, miten vahingon sattuessa tulisi toimia.
INHOTTAVAT AMPIAISET
Ampiaisten ja muiden hyönteisten pistot ovat tuttu kesäinen riesa sekä ihmisille että lemmikeille. Pistot aiheuttavat kutinaa ja turvotusta pistokohdassa. Yleensä oireet ovat vaarattomia, mutta pistot voivat aiheuttaa lemmikillekin allergisen reaktion, joka voi pahimmillaan olla kohtalokas.
Pistokohdan turvotusta kannattaa seurata tarkkaan varsinkin silloin, kun pistos on pään tai kaulan alueella. Koirille on luontaista mennä kuono edellä tutkimaan uusia kohteita, ja siksi esimerkiksi ampiaiset pistävät koiria usein juuri kuonoon.
Kotihoitona pistokohtaa voi valella viileällä vedellä. Jos pistokohta näyttää tulehtuneelta, se kannattaa puhdistaa kirvelemättömällä puhdistusaineella.
Pyyhkeeseen kiedotulla kylmäpakkauksella voi helpottaa kipua ja turvotusta. Lisäksi kutinaa ja kipua voi lievittää esimerkiksi hunajasuihkeella tai aloe vera -geelillä.
Etenkin kissat, mutta joskus myös koirat, voivat yrittää pyydystää pään ympärillä sitkeästi pörräävää ampiaista, jolloin niillä on suurin riski saada pisto suuhunsa. Suussa oleviin pistoihin tulee reagoida heti, koska vaarana on hengitysteiden turpoaminen ja hengityksen vaikeutuminen tai jopa tukehtuminen. Vakavien allergisten reaktioiden oireita voivat olla voimakas, nopeasti lisääntyvä turvotus, kutina, raju oksentelu, hengitysteiden turpoaminen ja heikkous. Mikäli hyönteisten pistämällä lemmikillä esiintyy paikallisen turvotuksen lisäksi mainittuja oireita, on syytä hakeutua nopeasti eläinlääkärin vastaanotolle.
GRILLAUS KUULUU KESÄÄN
Grilliherkut on tarkoitettu ihmisille – ei lemmikeille. Melko usein houkutus on suuri antaa myös sille karvaiselle ”apukokille” pieni pala makkaraa tai pihviä palkkioksi. Vaikka ruoka-aines ei olisi koirille varsinaisesti myrkyllinen, voi se aiheuttaa ikäviä vatsavaivoja. Rasvainen ja mausteinen grilliruoka närästää, mutta myös rasittaa erityisesti haimaa: seurauksena voi olla akuutti ja erittäin kivulias haimatulehdus. Ruuat on aina hyvä säilyttää aina lemmikkien ulottumattomissa, ettei vaarallisia ruoka-aineita pääse edes viekkaudella livahtamaan ahmattien suihin.
Myös ruuantähteiden ja roskien hävittämisessä tulee olla tarkka, sillä koirat kyllä haistavat tilaisuuden varastaa – sekä sananmukaisesti että kuvainnollisesti. Kaikki kypsennetyt luut voivat aiheuttaa vaurioita vatsassa tai suolistossa. Maissintähkät eivät sula lemmikin ruuansulatuskanavassa ja voivat jumiutua ja aiheuttaa tukoksen. Myös herkullisesti tuoksuvat jäätelö- ja grillitikut voivat juuttua lemmikin nieluun tai kurkkuun, jos koira pääsee niitä järsimään.
Grilliruokien lisäksi on myös pitkä lista muita ihmisten herkkuja, jotka ovat koirille vaarallisia ja jopa myrkyllisiä. Esimerkiksi kaikkien luumuhedelmien, nektariinin, persikan, kirsikan ja avokadon kivet sekä omenan siemenet sisältävät syanidia.
Kokonaisen kiven/siemenen nieleminen ei yleensä ole vaarallista, mutta pureskeltuna niiden sisältämä myrkky pääsee elimistöön.
Voit tarkistaa koirille vaaralliset ruoka-aineet täältä:
ttps://kuono.fi/nama-16-tavallista-ruokaa-ovat-vaarallisia-tai-vahintaan-haitallisia-koirallesi/
HELLE JA LÄMPÖHALVAUS
Helteellä on vakavia seuraamuksia. Näistä vaarallisin on pahimmillaan kuolemaankin johtava lämpöhalvaus, joka voi iskeä yllättävän nopeasti. Tärkeintä onkin ennaltaehkäisy. Jos edes epäilet koiran saaneen lämpöhalvauksen, täytyy se ihan ensimmäiseksi siirtää viileään paikkaan, jonka jälkeen tulee välittömästi konsultoida eläinlääkäriä.
Koiran oma luontainen viilennyskeino on nenäontelon limakalvo. Koira ei pysty viilentämään itseään ihmisen tavoin hikoilemalla. Koiran hengittäessä tai läähättäessä nenäontelon kautta kulkeva ilmavirta saa aikaan jäähdytysvaikutuksen limakalvoilla, mikä viilentää koko koiraa. Kun lämpötila nousee, koira ei pysty enää pitämään ruumiinlämpöään normaalina, jolloin se voi saada lämpöhalvauksen.
Lämpöhalvauksen oireita ovat voimakas läähättäminen, nopeatahtinen hengitys, kuolaaminen, levottomuus ja tärinä. Koira voi menettää tajuntansa, ja jos ruumiinlämpöä ei saada laskettua, se voi menehtyä. Jos edes epäilet koiran saaneen lämpöhalvauksen, täytyy se heti siirtää viileään paikkaan, jonka jälkeen tulee heti konsultoida eläinlääkäriä.
Koiraa voi myös viilentää haalealla – ei kylmällä – vedellä ja yrittää saada koira juomaan. Jos juominen ei koiraa kiinnosta, sen huulia ja ikeniä voi valella vedellä. Lämpöhalvausoireista koiraa ei saa viilentää kylmällä pyyhkeellä, vaikka näin on ehkä aikaisemmin ohjeistettu. Kylmä pyyhe voi itse asiassa pahentaa koiran tilaa, sillä se saattaa estää lämmön haihtumisen koiran iholta.
Mitä tulee muistaa hellepäivinä?
Hellepäivistä selviää ilman lämpöhalvausta tai muita kuumuuden aiheuttamia ongelmia, kun muistaa muutaman yksinkertaisen perusohjeen. Tärkeintä on tietysti pitää koira pois suorasta auringonpaisteesta, vaikka tämä kuinka siinä viihtyisi. Lisäksi koiralle täytyy olla koko ajan tarjolla puhdasta, raikasta vettä. Koiralle voi myös tarjota elektrolyyttijuomia, joita myydään esimerkiksi apteekeissa.
Sisäistä viilennystä voi koirille antaa myös muussa kuin vain nesteen muodossa. Omat mopsini ovat helteellä saaneet maltillisen määrän jääkaappikylmää, runsaasti vettä sisältävää pureskeltavaa kuten vesimelonia ja tuorekurkkua. Koirille turvallisissa hedelmissä ja kasviksissa on nesteen lisäksi myös muita tukalaa oloa helpottavia ainesosia kuten vitamiineja ja kuituja. Suurin syy näiden herkkujen tarjoiluun on kuitenkin se, että ne maistuvat ahneille mopseilleni huomattavasti paremmin kuin pelkkä vesi.
Lenkit kannattaa pitää lyhyinä ja ajoittaa ne vain aikaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan. Lenkkeilyä voi helpottaa viilentämällä koiraa esimerkiksi eläintarvikeliikkeistä saatavilla viilennyskaulureilla tai -takeilla tai koiran voi pukea omaan vanhaan haalealla vedellä kastettuun t-paitaan. Koiran voi myös kastella ennen lenkille lähtöä. Kaulan, rintakehän, mahan ja raajojen sisäpuolten suihkuttelu on tehokkain viilentämisen keino. Jos lenkin varrella on mahdollisuus pulahtaa vilvoittavaan veteen, tekee sekin loppumatkasta siedettävämmän. Luonnonvesissä on kuitenkin erittäin tärkeää muistaa turvallisuus. Uimiseen sopivat parhaiten rauhalliset, matalat vedet ja puhtaat rannat. Voimakkaasti virtaavista vesistä kannattaa kokemattomien uimareiden pysytellä poissa.
Uimapaikkaa valitessa tulee muistaa, että sinilevä on yleinen ongelma järvien ja merien rannoilla. Ulkonäön perusteella vaarallista tai vaaratonta sinilevää ei voi tunnistaa, joten siihen on aina suhtauduttava varoen. Jos koira pääsee uimaan sinileväpitoisessa vesistössä, tulee se pestä huolellisesti. Nieltynä sinilevä aiheuttaa vakavia myrkytysoireita.
Jos koira on päässyt juomaan sinileväistä vettä, tulee viipymättä ottaa yhteys eläinlääkäriin oikeita ensiapu- ja toimintaohjeita varten.
Sinilevämyrkytyksen oireet voivat alkaa jopa alle tunnissa altistumisen jälkeen. Yleisimpiä ovat mm. oksentaminen, ripuli, levottomuus, heikkous, tasapainohäiriöt, tärinä, vapina ja krampit. Sinilevä voi aiheuttaa myös iho-oireita. Oireet vaihtelevat sinilevälajin, niellyn määrän, eläimen koon ja iän mukaan.
Innokkaimpia uimareita voi vaivata hot spot, joka on akuutti kostea ihottuma. Tyypillisimmin hot spoteille altistuu koira, jolla on tuuhea turkki ja aluskarva kuten mopseilla. Tuuhean turkin alla on lämmintä, ja kuivuminen pitkittynyttä kastumisen jälkeen, mikä luo hyvät olosuhteet bakteerien lisääntymiselle. Siksi on tärkeää kuivata koira huolellisesti uinnin jälkeen.
Muista viilennystemput myös sisällä
Myös sisätiloissa kannattaa varautua viilentämään koiraa. Helppoja keinoja ovat mm. viilentävät alustat, tai pakastettu kylpypyyhe (jos koiralla ei ole lämpöhalvausoireita) vilvoittaa mukavasti.
Kuuma auto on varsinainen surmanloukku
Koiraa ei tulisi jättää autoon pilviselläkään säällä, saati sitten helteellä. Auton sisälämpötila voi nousta vaarallisen korkeaksi, vaikkei aurinko paistaisikaan. Ikkunoiden avaaminen raolleen ei juurikaan auta tilannetta.
Vaikka ulkona ei tunnu kuumalta, auton sisällä lämpötila nousee hyvin nopeasti. Esimerkiksi ulkolämpötilan noustessa yli +20 asteen, lämpötila auton sisällä nousee nopeasti sietämättömäksi, jopa yli 80°C
HELLEPÄIVIEN MUISTILISTA
Vältä mahdollisuuksien mukaan asfaltilla liikkumista. Auringonpaisteessa asfaltin lämpötila voi nousta korkeaksi ja aiheuttaa vahinkoa – jopa palovammoja koiran anturoihin.
Lenkit tulisi käydä aamulla tai illalla, kun ilma on hieman viileämpi.
Lenkeillä on hyvä pitää vesipulloa mukana, jotta koira saa tarvittaessa juotavaa.
Huolehdi kotioloissa, että koiralla on viileä oleskelupaikka ja raikasta vettä aina saatavilla.
KYYN PUREMA KOIRALLA VOI OLLA
VAARALLINEN
Kyyn myrkky on vaarallisempaa koirille kuin ihmisille tai kissoille ja pahimmillaan se voi johtaa koiran kuolemaan. Kuolleisuus koirilla on onneksi pieni, noin 4%.
Koirat ovat melko alttiita käärmeen puremille, koska ne eivät osaa varoa niitä. Pahaa-aavistamattomat koirat saattavat uteliaisuuttaan mennä jopa haistelemaan näitä maassa kiinnostavalla tavalla luikertelevia otuksia. Siksi ne saattavat altistua puremalle etenkin kuonon, pään tai raajojen alueelle.
Yleensä käärme ihmisen tai eläimen kohdatessaan pyrkii pakenemaan paikalta, mutta jos siihen ei ole mahdollisuutta, voi se puolustautua puremalla. Puolustautuessaan kyy käyttää vähemmän myrkkyä kuin saalistaessaan. Kyy voi myös antaa pelkän varoituspureman, ns. kuivapureman, joka on myrkytön. Nuoret kyyt sen sijaan ovat vaarallisempia kuin aikuiset, sillä ne eivät
osaa säädellä myrkyn määrää samalla tavalla kuin kokeneemmat lajitoverinsa. Jopa kolmasosa kyyn puremista on vaarattomia, koska usein kyy on jo käyttänyt myrkkynsä saaliseen.
Kyyn pureman oireet vaihtelevat sen mukaan, mihin kohtaan se on purrut ja kuinka paljon myrkkyä on päätynyt koiran elimistöön. Lisäksi koiran koko ja ikä vaikuttavat oireiden voimakkuuteen: alle 15 kg painoiset ja yli 4 vuoden ikäiset koirat reagoivat voimakkaammin myrkkyyn.
Puremakohta turpoaa n. kahden tunnin sisällä tapahtumasta. Puremakohta on kosketusarka tai jopa kipeä ja iho voi sinertää/tummua. Mikäli purema sijoittuu raajaan, koira voi ontua kyseistä raajaa.
Pään alueelle kohdistunut purema voi aiheuttaa turvotusta ja sitä kautta hengitysteiden tukkeutumista. Yleensä myös koiran käytös muuttuu: koirasta tulee vaisu ja voimaton. Se voi myös kuolata, oksentaa tai ripuloida. Raajaan kohdistunut purema on vaarallisin, koska siitä myrkky leviää nopeimmin isoon verenkiertoon.
Jos omistaja ei näe puremaa, mutta koiralle ilmestyy yllättäen turvotusta esimerkiksi jalkaan, kannattaa epäillä kyyn puremaa. Omistaja voi yrittää etsiä turvotusalueelta puremajälkeä eli kahta pistemäistä reikää n. 4 mm etäisyydeltä toisistaan. Aina puremajälkeä ei kuitenkaan löydy. Jos puremasta on ainoastaan epäilys, mutta muita oireita kuten turvotusta ei ole, omistaja voi seurata tilannetta hyvin tarkalla silmällä muutaman tunnin.
Mikäli omistaja näkee kyyn purevan koiraa tai on muuten varma kyyn puremasta tai jos oireet ovat voimakkaat, tulee omistajan heti ottaa yhteys eläinlääkäriin.
Koira on pidettävä mahdollisimman liikkumattomana myrkyn leviämisen välttämiseksi. Kyytablettien käytön tarpeellisuudesta kannattaa aina ensin konsultoida eläinlääkäriä. Jos on olemassa riski, että koira tukehtuu matkalla eläinlääkäriin, kyytabletin haittavaikutukset jäävät taka-alalle ja tabletin antaminen on järkevää.
MITEN TOIMIA, JOS KYY ON PÄÄSSYT
PUREMAAN LEMMIKKIÄ?
Ota heti yhteys eläinlääkäriin ja neuvottele eläinlääkärin kanssa kyytabletin tarpeellisuudesta
Rajoita lemmikin liikkumista mahdollisuuksien mukaan
Vältä puremakohdan käsittelyä
KOIRANI SYÖ RUOHOA – PITÄISIKÖ OLLA HUOLISSAAN?
Varmaa syytä siihen, miksi koirat syövät ruohoa, ei ole löydetty. Koirat saattavat
pitää ruohon mausta tai syödä sitä helpottaakseen pahoinvointia tai närästystä.
Satunnainen ruohon syöminen ei aiheuta syytä huoleen, mutta jos ruohon syönti on runsasta, saattaa se ärsyttää suolistoa entisestään. Ruohonkorsi voi myös jäädä kiinni nielun limakalvoon ja kääntyä kohti nenää, mikä voi vaatia käynnin eläinlääkärillä.
VIHELIÄISET PUNKIT
Suomessa punkkien määrä vaihtelee alueittain paljon. Lisäksi on hyvin yksilökohtaista, kuinka paljon koira punkeille altistuu. Usein punkki kiinnittyy koiraan metsässä tai heinikossa, kun taas kaupungissa tai teitä pitkin lenkkeilevät lemmikit eivät altistu punkeille yhtä helposti. Myös pitkäturkkiseen koiraan punkit voivat tarttua herkemmin kuin lyhytkarvaiseen.
Punkin välityksellä koiraan tarttuvia sairauksia ovat borrelioosi ja anaplasmoosi, jotka tarttuvat lemmikkiin aikaisintaan vuorokauden kuluttua punkin kiinnittymisestä. Kiinnittynyt punkki onkin tärkeää poistaa mahdollisimman nopeasti. Kaikki punkit eivät kuitenkaan kanna tartuntaa, joten vaikka punkki pääsisi puremaan koiraa, se ei välttämättä sairastu.
Punkkivälitteisten sairauksien oireita ovat muun muassa kuume, väsymys ja velttous, ruokahaluttomuus, kipu, aristus, ontuminen ja nivelten jäykkyys tai aristus. Mikäli epäilet koirasi voivan huonosti punkinpureman vuoksi, ota aina yhteyttä eläinlääkäriin.
Mikäli epäilet koirasi voivan huonosti punkinpureman vuoksi, ota aina yhteyttä eläinlääkäriin. Punkkien välittämiä sairauksia hoidetaan antibioottikuurilla. Hoito tehoaa sitä paremmin, mitä varhaisemmassa vaiheessa koira saadaan hoitoon.
Punkin purema kannattaa ehkäistä ennalta
Erilaiset punkkien häätöön tarkoitetut loislääkkeet ovat varsin tehokas tapa suojautua punkkien välittämiltä taudeilta. Aika ajoin kuulee tapauksista, joissa koira on saanut allergisen reaktion punkintorjuntalääkkeistä. Sopivasta lääkityksestä kannattaakin konsultoida eläinlääkäriä.
Jos punkkilääkkeen antaminen omalle koiralle kuitenkin arveluttaa, voit vaihtoehtoisesti tarkistaa koirasi punkkien varalta. Koska koiraan kiinnittynyt punkki on tärkeää poistaa mahdollisimman nopeasti, punkkitarkistuksesta kannattaa muodostaa päivittäinen rutiini.
Punkin kiinnittymistä voi olla vaikeaa havaita, sillä kiinnittyessään se on vain muutaman millimetrin mittainen.
Usein punkin huomaakin vasta silloin, kun se on imenyt itsensä noin herneen kokoiseksi.
Punkkia poistettaessa sen suuosia jää aina ihon sisälle, mutta koiran elimistö hajottaa ne. Puremakohtaan tulee aina punottava paukama, mikä on merkki tulehdusreaktiosta. Tästä ei kannata huolestua. Paukamaa voi puhdistaa esimerkiksi laimealla Betadinella, jolla tulehdus paranee nopeammin.
Artikkeli perustuu ”tutkivaan journalismiin” ja omiin kokemuksiin. Lähteinä olen käyttänyt Kennelliiton, Agrian, Omaeläinklinikan, Tassuapun ja Kuono.fi nettiartikkeleita.
