Wall of Fame 2
Mopsien oma kunniagalleria
Hammaslääkäriasema Albinin terapiamopsit Lyyli ja Poco
Teksti: Mia
Kuvat: Hammaslääkäriasema albinin Facebook-sivut
Hammaslääkäripelko on varsin yleinen fobia. Tutkimusten mukaan jopa noin 80% väestöstä kärsii jonkin asteisesta hammaslääkäripelosta. (Lähde: plusterveys.fi)
Hammaslääkäripelko saattaa juontaa juurensa aikaisemmista epämiellyttävistä kokemuksista, tai se voi johtua tukehtumisen tai kivun pelosta. Moni myös kokee hoidon äänet ja välineet pelottaviksi.
Hammaslääkäripelkoa voidaan kuitenkin lievittää ja hallita monin keinoin. Pelkoon auttaa keskustelu. Kun hammaslääkärin tai suuhygienistin kanssa juttelee pelosta, saa neuvoja, miten hoidossa voi rentoutua. Kaiken a ja o on rauhallinen hoitotilanne ja luottamus.
Pelosta kannattaa kertoa avoimesti jo hoitoa varatessa, jolloin lääkäri osaa varata tavanomaista enemmän aikaa tapaamiselle. Tällöin hoidon aikana ennättää pitää vaikka taukoja. Hoidon aikana voi myös kuunnella musiikkia tai äänikirjaa. Jos pelko on hallitsevaa, voidaan harkita esilääkitystä tai toimenpide voidaan tehdä jopa nukutuksessa.
Pelkopotilaan kannattaa itsekin varata hammaslääkärikäynnilleen aikaa. Hän voi saapua lääkäriasemalle jo paljon ennen varattua aikaa, jotta ennättää rentoutua ja valmistautua hoitoon.
Helsinkiläisessä hammaslääkäri Albinissa pelkopotilaita hoidetaan aivan erityisellä otteella. Albinissa pelkopotilaiden tukena työskentelee nimittäin myös kaksi ihanaa mopsia. Albinissa vastaanottovirkailijana työskentelevän Mian Lyyli ja Poco ovat tuttu näky vastaanotolla. He eivät ole paikalla vain koristeina, vaan ovat merkittävä osa lääkäriaseman henkilökuntaa.
Pelkopotilaat voivat jo aikaa varatessaan pyytää ”mopsiterapiaa”. Potilaat saapuvat n. puoli tuntia ennen sovittua aikaa lääkäriasemalle, ja he voivat rauhoittua odotushuoneessa mopseja rapsutellen. Varsinaiseen hoitohuoneeseen mopseja ei päästetä.
Jos Albinin asiakas on allerginen koirille, jäävät Lyyli ja Poco kotiin viettämään vapaapäivää.
Mopsit ovat aivan loistava apu toimimaan terapeuttisena tukena potilaille. Heidän valloittavan luonteensa ja kiltin ulkonäkönsä vuoksi potilaat ovat ihastuneet tällaiseen mahdollisuuteen klinikalla. Mopsit ovat hyväkäytöksisiä ja osaavat myös lukea potilasta. Lyyli ja Poco vaistoavat heti, jos joku ei halua heitä lähelleen, ja lähestyvät taas iloisesti niitä potilaita, jotka kaipaavat mopsin läheisyyttä. Näin talossa ei synny kaaosta.
Asiakkaiden palaute mopsien terapeuttisesta tuesta on ollut yksinomaan positiivista. Monet hammaslääkäripelkoiset ovat kertoneet mopsien auttavan rentoutumaan ennen toimenpidehuoneeseen menoa. Eräskin pelkopotilas kertoi Mialle Poco sylissään, että ”Nyt en ole enää kauhuissani, vaan voin luottavaisin mielin istua Kain tuoliin ilman mitään pelkoa.”
”Vaikka hampaat olisi kuinka huonossa kunnossa tahansa ja vaikka odotettavissa olisi ikäviä ja pelottaviakin toimenpiteitä, saa Lyylin ja Pocon söpöys potilaat hyvälle mielelle!”, hammaslääkäri Kai Aalto kehuu nelijalkaista henkilökuntaansa.
Molemmat – sekä Lyyli että Poco – aloittivat uransa Albinissa jo ihan pentuna, joten he oppivat nopeasti talon tavoille. Pienestä koostaan huolimatta molemmat valtasivat koko hammaslääkäriaseman omakseen ja nimesivät itsensä paikan pomoiksi. Ja kyllä näiden pienten nappisilmien pelkkä läsnäolo saa sekä asiakkaat että henkilökunnan tuntemaan olonsa kotoisaksi ja viihtyisäksi.
Potilaiden lisäksi Lyyli ja Poco pitävät siis huolta myös henkilökunnan hyvinvoinnista. Jokainen Albinissa työskentelevä kertoo, että töihin on aina mukava tulla, kun mopsit ovat työvuorossa. Lyyli ja Poco pitävät työilmapiirin iloisena ja lämminhenkisenä.
Terapeuttisen tehtävänsä lisäksi Lyyli ja Poco osallistuvat myös hammaslääkäri Albinin some-mainonnan tuotantoon. Heihin törmääkin usein Albinin Facebook-sivulla.
Mopsista on moneksi – myös leikkaamaan pahin terä hammaslääkäripelolta!
Hammaslääkäri Albin
Nettisivut https://www.albin.fi/
Facebook https://www.facebook.com/profile.php?id=100063855540647#
Toimituksen huomautus:
”Terapiakoira” on titteli, jota voidaan käyttää vain terapeuttiseen tehtäväänsä koulutetusta ja standardein testatusta työkoirasta. Monenlaiset terapiakoirat antavat koira-avusteisessa työskentelyssä erilaisille ihmisille turvallisuuden tunnetta, lohtua, tukea sekä ihan konkreettista apua.
Tässä artikkelissa ”terapiamopsi”-termiä käytetään kuvaamaan ko. klinikan koira-avusteisen työskentelyn nelijalkaisia supersankareita, joiden saama asiakaspalaute on kiitettävää. Mopsien vaikutus asiakaskokemukseen on ollut kiistattoman helpottava, stressihormoneja laskeva - eli hyvinkin terapeuttinen. Upeaa!
Mopsien avulla voi selvitä rikoksista
Teksti: Nella Lämsä
Kuvat: Nella Lämsä
Kuvat ovat kuvituskuvia. Artikkelin kertomuksia en niiden tapahtumahetkellä katsonut viisaaksi käydä dokumentoimaan.
En riko lakia. Ainakaan kovin usein. Jos rikon, on siihen yleensä erityisen pätevä syy. Mitkään syyt eivät tietenkään ole lain silmissä hyväksyttäviä. Virkavalta on varmasti kuullut kaikki mahdolliset selitykset eli mitkään niistä eivät mene heittämällä läpi.
Kaikille lukijoille tiedoksi ennen kuin tuomitsette minut: rikokseni ovat aina olleet harmittomia – ketään näihin saagoihin osallistuneita ei ole vahingoitettu. Kukaan ei ole joutunut raastupaan tai vankilaan. En minä eikä mopsini eikä ne viattomat ulkopuoliset, jotka ovat vain pahaksi onnekseen sattuneet olemaan rikospaikalla.
Paavo säästi minut sakoilta
Rikos:
En maksanut junalippua välillä Järvenpää-Kerava.
HSL:n mielestä tämä on pahinta, mitä matkustaja voi tehdä.
Toimituksen huomautus:
Joukkoliikenteessä tapahtuva pahoinpitely, väkivalta tai kaluston vahingoittaminen saattaa (ehkä) aiheuttaa pummilla matkustamista vakavampia seuraamuksia.
Julkisissa liikennevälineissä olevien ilmoitustaulujen mukaan myös jalkojen lepuuttaminen penkillä, voimakkaiden hajusteiden käyttö, äänekäs puhe sekä monet muut kanssamatkustajia vahingoittavat (tai vähintäänkin ärsyttävät) aisti- tai käytöshäiriöt eivät ole sallittuja.
Myös alkoholin nauttiminen ja tupakointi on julkisissa liikennevälineissä luonnollisesti kielletty – myös junien vessoissa, jotka tunnetusti ovat äärimmäisen siistejä ja suorastaan miellyttäviä tiloja oman luontaisen hädän helpottamiseen.
Näiden sakkoseuraamuksista minulla ei ole kokemusta.
Tuomio:
Syyllinen. Mutta ei virallista tuomiota tahi seuraamuksia.
Rikoksen tausta:
Olin Paavon kanssa viettämässä viikonloppua ystäviemme luona Järvenpäässä. Meillä oli niin kivaa, että kotimatkalle lähtö venähti ja tuli kiire junaan. Siksi emme ennättäneet ostaa asemalla lippua välille Järvenpää-Kerava. Minun kuukausilippu kun oli voimassa vain välillä Kerava-Helsinki.
Ajattelin, että ei tämä varmaan aiheuta isoa ongelmaa. Järvenpään ja Keravan välillä on vain Ainola. Tuskin lipuntarkastajat nyt Ainolasta työhönsä ryhtyy – kyseessä kun on enemmän pysäkki kuin asema.
Lopputulema:
Ajattelin väärin. Tarkastajat aloittivat työvuoronsa Ainolasta. Ja vieläpä riskiarvioni vastaisesti sunnuntaina.
Mutta en joutunut oikeuteen tuomarin eteen itkua pidätellen todistelemaan, miksi tein tämän junaraiteiden synkimmän petoksen.
Miksi en? Koska Paavo.
Lipuntarkastaja henkäisi ihastuneena Paavon nähdessään. Hän polvistui lattialle ja kävi lepertelemään Paavolle kysyen minulta samalla ne koiranomistajille yleisimmin esitetyt kysymykset.
- Mikä hänen nimi on? Ai PAAVO - ihana nimi!
- Minkä ikäinen hän on? Ai kaksi vuotta – koira parhaassa iässä!
Kysymyksiä seurasi koiraystävälle tyypillistä lepertelyä, rapsutuksia ja halauksia.
Paavo tietysti nautti tästä kaikesta huomiosta ja teki ahkerasti kaikkensa ollakseen söpö. Ja sehän ei ollut tuollaiselle luonnonlahjakkaalle hurmurille kovinkaan rankkaa.
Kun lipuntarkastaja oli saanut tarpeeksi mopsirakkautta, jatkoi hän matkustajien lippujen tarkastamista ammattimaisella tehokkuudella.
Mutta unohti tarkistaa minun lipun…
Elmo-pentu pelasti useamman ”spåra-pummin” sakoilta
Kymmenen viikon ikäinen Elmo oli ollut loppuelämänsä kodissa vasta pari päivää, kun päätin viedä tämän valloittavan kakaran enonsa Paavon turvallisessa ohjauksessa ”isoon maailmaan”. Lähdimme tutustumaan Kampin kauppakeskuksessa sijaitsevaan, nimeltä mainitsemattomaan koiratarvikeliikkeeseen.
Rikos:
Tällä kertaa me emme tehneet rikosta. Minä ja pentuarkea auttamaan saapunut äitini olimme kunniallisina kansalaisina maksaneet spåraliput. Sen sijaan monet kanssamatkustajistamme eivät olleet yhtä tunnollisia kuin me virkavaltaa ja sakkoja pelkäävät HSL:n palveluja käyttävät kuluttajat, kuten alla oleva rikoksen kuvaus paljastaa.
Juuri ennen spåran ovien sulkeutumista kaksi lipuntarkastajaa hyppäsi salakavalasti kyytiin: toinen etuovesta ja toinen spåran keskipaikkeilla olevasta ovesta. Minä, äitini sekä Paavo ja Elmo-pentu olimme juuri vaunun keskiosassa.
Etuovesta spåraan astunut virkaintoinen tarkastaja eteni määrätietoisesti vaunussa matkustajien lippuja tarkastaen, mutta meidän kohdalla tehtäväänsä tomerasti ryhtynyt viranomainen unohti salamannopeasti palkkatyönsä ja pysähtyi lepertelemään sylissäni olevalle pennulle. Elmo oli haltioissaan saamastaan huomiosta ja panosti täysillä sen maksimointiin.
Lipuntarkastaja jatkoi lepertelyä aina seuraavalle pysäkille saakka, minne saavuttuamme spåran takaosa tyhjeni kuin taikaiskusta.
Tuomio:
Monta syyllistä, mutta ei yhtään tuomiota.
Rikoksen tausta:
Ei tiedossa.
Lopputulema:
Kukaan näistä rikollisista ei tietääksemme saanut sakkoja.
Elmon söpöys sen sijaan saattoi aiheuttaa Helsingin julkisen liikenteen budjetoimiin sakkosaataviin valtavan suuren aukon.
