Wall of Fame 3

Mopsien oma kunniagalleria

Barre-mopsin tarina

Teksti: Barre-mopsi
Oikoluku ja kuvat: Saara Labbas

Moikka kaikki!

Olen kohta kahdeksan vuotta täyttävä mopsipoika. Noin vuosi sitten maailmani mullistui, sillä muutin palvelusväkeni kanssa Saksaan! Nyt haluan jakaa suuren seikkailuni kanssanne!

Ennen muuttoa asuin Helsingin Kalliossa kaupunkilaiskoirana. Harrastuksiini kuului ratikalla ajelu sekä lenkit, jotka päättyivät usein suosikkikahvilaani. Sitten kuulinkin uutiset: tulisin muuttamaan maalaismaisemiin Saksaan. Olin innoissani, sillä matka tehtäisiin autolla ja tulisin kokemaan kaikkea jännittävää.

Matkani alkoi hyvästeillä. Paras kaverini ranskanbulldoggi Alpo jäi Kotkaan isovanhemmilleni, mutta onneksi soitamme usein videopuheluita ikävän iskiessä.

Sitten aloitimme matkan. Ensimmäisenä etappina oli Viron Pärnu, jossa ihastelin veneitä ja kirosin kiljuvia lokkeja. Seuraavaksi saavuimme Vilnaan, jossa ihastelin kaunista vanhaa kaupunkia ja aamupalalla sain maistaa pienen palan isän kroissanttia! Viimeisenä pysähdyksenä saavuimme Puolan Varsovaan, jossa hotellihuone oli kovasti mieleeni. Huoneessa oli suuri ikkuna, josta oli näkymä suoraan juna-asemalle. Palvelusväki tykkäsi tästä myös kovasti - etenkin kun pidin vahtia ja ilmoitin junien saapumisesta myös yöllä.

Viimein saavuin uuteen kotiini Saksan Schwäbish Hallin pieneen kaupunkiin nimeltä Gaildorf! Rakastuin uuteen kotiini välittömästi, sillä naapurissani asuu lampaita, joita saan komentaa päivittäin terassiltani. Olen tietenkin valinnut vakiopaikakseni terassilta kulman, josta pystyn vahtimaan sekä lampaita että viereistä tietä. Sain ympärilleni paljon uusia kavereita ja olen valloittanut kaikkien sydämet!

Saksassa elämäni on täynnä tehtävää. Autan palvelusväkeä perheen omistaman tislaamon parissa. Tehtäväni on vahtia, että kaikki tekevät työnsä kunnolla. Autan Saksan isovanhempiani puutöissä, suosikkihetkeni on kuitenkin evästauot, jolloin saan usein pieniä herkkuja. Olen testannut traktoria sekä hoitanut pelloilla hedelmäpuita. Parhaita hetkiä kuitenkin ovat kävelyretket palvelusväkeni kanssa läheisille kukkuloille, jossa tiedän jo ulkoa jokaisen omenapuun sijainnin. Juoksen aina tarkistamaan, jos maassa sattuisi olemaan pudonneita omenoita.

Huippu hetkiä minulle ovat olleet Maytag-vaellus, jossa palvelusväkeni veti minua mukana puukärryissä, sekä metsäretket läheisissä metsissä.

Olen myös päässyt vierailemaan äidin työpaikalla, jossa päiväkodin lapset hullaantuivat charmistani!

Matkailen myös usein palvelusväkeni kanssa. Olen käyttäytynyt niin hyvin automatkoilla, että olen ansainnut paikan yhteisillä retkillä. Olen päässyt mukaan useamman kerran Tšekkeihin, jossa nautin brunsseista ja kiipesin jopa linnaan, sekä kauniiseen Kölniin, jossa egoni otti mittaa mahtavasta tuomiokirkosta!

Palvelusväelleni olen todella rakas ja he ovat kuulemma ylpeitä rohkeudestani uusien kokemusten äärellä. Pienen mopsin elämäksi tämä on aika suurta ja ihan huippua!